Reeti oli hyvin tarkka siitä, että äiti ei saanut kirjoittaa hänen blogiinsa, vaan poika aina itse omin pikku tassuin kirjoitteli tarinoitaan.  Varmasti Reeti antaa nyt äitille anteeksi, koska rakkaat pikku tassut ovat menneet sateenkaarisillalle.  Syöpä voitti lopulta vahvan taistelijan.  Äidin ja isin suru on sanoinkuvaamattoman suuri. Ikävä ei varmasti lopu koskaan, mutta toivomme, että edes vähän helpottaa.  Katsokaa taivaalle! Sinne syttyi tänä iltana kaunein ja kirkkain tähti!

R.I.P. Reeti Valentin
18.02.1997-05.02.2014

Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.

IMG_3985-normal.jpg