No minäminäminä!  Huhhuh, onpas ollu hommaa.  Me ei osattu äitin kans niitä muuten siirtää, ku vaan tekemällä kaikki uudestaan ja poistamalla sitä mukaa vanhat.  Aikaa meni, mutta onpahan taas joteski silleen ku haluaaki.  Me on kyl ruvettu pikkasen miettimään ja jo kattelemaanki muita blogimahiksia.  Tää vuodatus on pitemmän aikaa ollu aika risa.  Milloin mikäkin on räkspoks.  Ja aina hidas.  Kyl mun hermot kestää, mutt toi äiti on vähä semmonen, ett pitäis tapahtuu heti.  Vaikka tuskin se silleen vaihtamallakaan paranee, kaikiss on jotain aina välillä.  Ja kun mä toss eilen kävin vähä netist kattomassa, ei oo niin kivoja pohjia olemassa, ku mitä tää on, jonka Herkku-täti mulle aikanaan teki.  Joten jos nyt sitten ollaan vielä täällä.

Tänään tapahtui ihme!  Äiti ei ollu ylitöissä ja tuli jo valosaan aikaan kotiin!  Siis mähän olin taas hoomoilasena, ett kuka tänne änkee oikeen.  Tsiigasin vaan tuolt sohvalta ja sitte ku äiti alko puhuu, ett missä sen kultapoika on, kun ei oo vastassa, mä vast hokasin ja lähin hirveet vauhtii vastaan.  Mä sanoinki sitt äitille, ett enhän mä tajunnu, ett sä jo nyt tuut.  Ja toinenki ihme tapahtu.  Se oli muistanu ottaa suikalelihapussukan jääkaappiin, joten sain ihan heti suikalelihaa.  Nam!  Toivottavasti se muistaa huomennaki.