Täss on aika paljo sadellu, niinku oon jo maininnu.  No, tossa maanantai-iltana ku Leevi oli jo menny kotiinsa, mä pääsin viel ulos.  Mua ei semmoset pikku sateet nääs haittaa.  Siinä kävi silleen, että mä menin ulos ja about sekunnin päästä tulin takas ja juoksin kauheet vauhtii makkariin.  Tietysti se oli äitille merkki, että mulla saattais olla saalista.  Miten niin saattais?  Mullahan oli!  Päästäinen!

Enhän mä tietty sinne makkariin saanu jäädä, vaan eteiseen taas vedettiin. Mua kyl kehuttiin hyväks pojaks ja mestarisaalistajaks ja siliteltiin ja mä kehräsin.  Mutt mä oisin ihan kissojen oikeesti halunnu tällä kertaa syödä ihan ite mun saaliin.  Menin siis mökkiini ja ensteks vähä leikin siellä sen päästäisen kanssa.  Sitt aattelin pistää sen poskeeni.  Äiti tietty huomas ja yritti saada mua pois mökistä.  Minäpäs vaan en tullukaan.  Höh, sitte äiti nosti koko mökin ja käänsi sen niin, että oviaukko oli lattiaan päin, tipahdinhan mä sieltä.  No, loppu onkin sitten sitä samaa historiaa.  Äiti sen taas veteli, ei mulle mitään.  Huoh.

Mutta kylläpäs oli kiva kun se päästäinen tuli meille ja mä sain harrastettuu vähä saalistustaki välillä.  Oiskohan Leevi ees tajunnu mitä sille pitää tehä, se kun on enempi tommonen pienriistan saalistaja ja mä taas tän suurriistan.

On mulla parit kuvatki.

Täss mä oon mökissäni ja vähän leikittelen ja pidän hellässä otteessani mun hianoo, vaikkakin pientä, saalista

Ja tässä mut tiputetaan mun mökistä, mun ilmeestä näkee, ett mä oon vähä hämmästyny ja närkästyny