Mun oli pakko tulla kertoo, ett Leevi oli viime viikonloppuna taas hoidossa mummilla ja se tiätty sitt heti tuli meille.  Tai ei ihan heti kun Leevin mummi ensteks soitti mun äitille, ett saakse tulla ja vast sitt äiti meni avaamaan ton meidän luukun.  Mä olin silloin ulkona ja kun äiti tuli ulos se alko huutelee mua, ett arvaas kuka tulee.  Silloin oli pimeetä ja äiti ei nähny ett mä olin jo siell luukulla naamat vastakkain Leevin kaa!  Mä olin niinku ett mitä sä kiljut, me täss ollaan jo pitkään ootettu ett koska tää räppänä aukee.  Sitt äitillä viel kesti kaameen kauan, ainaski miljoona vuta, ennenku se luukku aukes. Jotain äiti valitti ettei sen vanhat silmät nää.  Ostais uudet rillit sitte!

No sitt me alettiinki touhuu Leevin kaa.  Vähä juostii ja otettii matsii, enimmäkseen kuiteski vaan hengailtiin.  Mutt kivaa oli!  Tosin Leevi oli kaameesti laihtunnu!  Äiti kyl väitti ett se oli tosi komee nyt.  Ja sano saman tien mua läskiks!  Kaameeta!  Leevi oli joutunnu käymään lääkärissäki, kun ruoka ei meinaa pysyy sen sisällä olleskaan, se vaan oksentelee.  Ei se ainaskaan mun naksuja oksentannu, kyl mä oisin huomannu.  Mutt nyt sitä Leevii tarkkaillaan, se lekuri oli epäilly, ett se on jollekin algern...alergi... allerginen.  Se kyl ei oo kivaa.  Mutt ei se Leevin menoo haitannu!

Oli taas kiva ku Leevi kävi.  Ja kyl se taas tulee mun kaa leikkii.  Mä meen nyt kinuu suikista, mä en oo viel koko päivänä saanu!  Tää on ihan selkeesti eläinrääkkäystä, vai mitä kamut!