Ihanaa, on perjantai.  Ja ulkona sataa vettä.  Ei hyvä.  Mua ei hotsita olla vesisateess, vaiks mä pääsenki ton pöydän alle pikkasen suojaanki.  Eikä mua oo hotsittanu oikeen mikään täss parin päivän aikana.  Eilen mä vähä leikitin isii, ku se niin halus, mutt muuten mä oon vaan ollu.  Äiti jo sano, ett mä oon joteski apaattinen.  Möllötän olla isin sohvan selkänojan päällä tai keittiön pöydällä tai lattialla tai sängyssä tai saunassa tai jossain.  Niinku tälleen

373354.jpg

No entäs sitten?  Saan kait mä nyt omassa kotona olla niinku mä haluun.  Höh.

Mutta mulla saattaa olla paljo mietittävää!  Kun noi 10-vuotissynkkärit lähestyy ja mun tarttis keksii mitä mä haluun synkkärilahjaks.  Enkä mä oo keksinny.  Eikä äiti ja isikään oo keksinny.  Ne väittää, että ne on ostanu mulle jo kaiken mahdollisen ja mahdottoman.  Eikä mikään muka kelpaa.  No kelpaahan!  Hipsuhiirulomatto!  Keksis jotain semmosta kivaa lisää.  Voiskos kamut auttaa mua täss miettimisessä?  Mitä mä voisin haluta?  Äiti sano, ett ainaskaan yhtään hiiruloo ei tuu, niitä on vissiin liikaa, kun kuuluu sitä auts outs -juttuu ku ne kävelee.  Ei oo mun ongelma kylläkään.  Ne on palvelijoita ja mä oon kingi täss huushollissa.  Jos joku asia niitä häiritsee, sopii siivota.  Ja jos joku asia mua häiritsee, sopii kans tehä niin, ettei mua häiritse, hih.

Mutt on tää nyt vaikeeta.  Kaikkee sitä pieni kissa joutuu päässään pyörittelemään.  Oikeestihan mun ei pitäis niin paljo miettii tollasii, vaan äiti ja isin pitäis ilman muuta tietää, mitä mä haluisin.  Mutt ne sano mulle, että niillä on takki ihan tyhjä, ei tuu mitään mieleen.  Ja mä katoin, ett eihän teill oo ees takkii päällä.  Vai onkse sitt niinku tyhjä, kun se ei oo päällä.  Huoh.  Kai mun täytyy sitt taas mennä miettimään.

Mukavaa viikonloppua kamuille!