Pitääks sitä pienen kissan pää ihan laittaa präkssekasin, höh.  Eilen ku me mentiin tutumaan, niin isi meni äitin puolelle!  Vähän mä taas ihmettelin noitten ihmisten touhuja.  Ja äiti tietty isin puolelle.  No mä hyppäsin tapani mukaan siihen äitin puolelle, jossa siis nyt oli isi (meniks kamutkin jo sekasin :).  Ja sit isi ei ees voinu silittää mua, kun sen käsi on siin jutskalaitteessa ja toinen käsi oli sen alla silleen, ku se oli kylellään.  Kehräsin mä kuiteski ja yritin käydä mun normaalipaikalle tyynyn viereen maate, mut emmä mahtunnu!  Eikä isi voinu kuulemma siirtyy, ku sitä sattu.  No, sit mä menin vähä alemmaks, mä just ja just mahuin siihen.  Vähän aikaa mä olin siinä, mut sit mä läksin, ei se ollu yhtään mukava.  Vaiks mä isistä kauheesti tykkäänki, nii tää nyt ei sovi mulle.  Mä kuulin, ku äiti sano, että kestää varmaan pari iltaa, ennen kuin mä tajuun mennä sen viereen.  Nimittäin tätä puolten vaihtoa on meillä tapahtunut ennenkin muutama vuos sitten, ku äiti oli sairaalassa leikkauksessa ja silloin äiti joutu vaihtaa puolta.  Kummallisii muuten noi sairaalat, aina kun sinne menee, joutuu vaihtaa nukkumapaikkaa.  Ihmejuttu.

No, kuiteski, mä aattelin, että mitä se äiti höpäjää, kai mä nyt näin, että se on siinä.  Kyl mä osaan vaiks heti mennä sen viekkuun.  Mut mun täytyy nyt vähä pitää isistäki huolta.  Kun äiti viel niin sano kerta.  Loppujen lopuks mä menin eilen mun omaan sänkyyn tutumaan, ku siin on semmonen vilponen peite ja mul oli aikastes kuuma.  Ja hyvin nukuinkin!  En ees aamulla jaksanu nousta äitin kans, vaan nukuin ihan siihen asti ku isi heräs.