Äiti sitt tuli sielt Ruåttista.  Enkä mä mitään saanu tuliaisiks!  Tai semmosen kämäsen karvalelun, joku valaanpoikanen se oli, semmonen valkonen.  Just joo.  Kerran mä nuuskasin ja sitt annoin olla.  Ihan tyhmä.  Mutt oli must kuiteski kiva ku äiti tuli kotiin, mä menin heti sitä vastaan ja kerroin kaameesti kaikkee mitä me oltiin isin ja Leevin kans tehty.  Ja äiti vaan lässytti mulle, että onko äitin kultapojalla ollu ikävä, äitillä oli kaamee ikävä.  Mä sitt siihen niinku ett eksä nyt kuuntele, täss mitään ikävä oo ollu kun on ollu kaikkee tekemistä!  Ja se vaan lässyttää ja pussailee mua niin, että hyvä etten ollu ihan märkä.  Onneks se sitt anto mulle suikalelihaa, joten emmä jaksanu vihotellakaan.  Ja pääsin ulos.

Mä aattelin, ett nyt on sitt taas normaalii, mutt äiti sano, ett se lähtee taas johkuu maanantaina ja tulee vast tiistaina kotiin.  Eli taas se on yötä veke!  Olkoon sitte.  Onpahan mulla tarpeeks tilaa nukkuu, kun äiti on poissa.  Eilen mä vähä ihmettelin kun äiti tuli nukkuu ja mä olin tietty ihan levälteen sen paikalla ja se joutus vähä siirtää mua ett se mahtuis kans.  Mä katoin, ett aijaa, onks sun kans oltava tässä.  Mutt sitt mä menin normipaikkaani äitin tyynyn viereen, kun isiki sano, ett anna nyt äitinki tulla tutumaan.

Mutt jos tää tällaseks alkaa mennä, mä vaadin, että mä pääsen kans matkoille!

Pitäkää kamut hauskaa!

täss mä oisin niinku valmiina lähtöön
2008285.jpg