On se sitten kummallista kun mikään ei ole hyvä.  Ensteks sanotaan, että oon kummallinen, kun nyt vaan haluun syödä yksii naksuja.  Ja sitten kun mä kerrankin syön märkäruuan kokonaan, sanotaan, että herranjestas, oot sä nyt kummallinen kun toi kelpas.  Kummallista ja kummallista vaan koko ajan.  Niin, vähä mä itekki ihmettelin, kun ne uudet pussukat kelpas mulle.  Ne oliki aika hyvejä, vaiks mä sanoin, etten mä syö.  Kun en oo koskaan mitään semmosii oikeen syöny.  Mutta saahan sitä muuttaa mieltään.  Äiti jo sano, että sen tarttee vissiin lähtee hakee niitä lisää, kun kerran kelpaa.  Noo, ei se nyt niin varmaa ole, että jatkuvasti kelpais.  Joten pysy kotona vaan.

Mutta mä sain eilen munuaistaki ja tänäänki viel vähä ja tietty sitten kunnon lihaa kans, eli massu on mukavan tuntunen, voi ihan rauhassa alkaa viettää viikonloppua.  Voi löhötä ja herkutella ja vaikka pikkasen vaania tuoll pihalla hiiruloita.

Mukavan syksyistä viikonloppua kaikille kamuille.  Pitäkää ittenne ruodussa, ja varsinkin ne palvelijat :)