Mä oonki täällä!  Hihii, äiti anto mulle koneaikaa!  Tää ei kuulemma tuu tavaks.  Mutt ei haittaa, kun ees vähä saa kirjottaa.
Niin se kesä sitt meni ja nyt on syksy.  Vaiks kuulkaa on ollu hianot ilmat, mä oon vieläki ollu vaan ulkona ja ulkona ja ottanu suulista.  Ja sitt Leeviki on ollu mummilla hoidossa muutamat kerrat ja me on hengailtu normaaliin tapaan.  Mull on ollu siis aika kivaa.  Yks huono puoli on ollu ettei hiiruloita oo tarttunu tassuihin.  Emmätajuu miss ne oikeen piileksii.  Nyt kun illatki on aika pimeitä jo, mä oon kyteksiny tuoll pihalla ihan hipihiljaa, mutt ei ne vaan tuu.  Ois niin kiva sanoo jollekulle hiirulolle tassupäivää.  On ne kummallisii kun ei tuu tällast herrasmiästä moikkaa.

Sitt mulle on tullu ihan uus tapakin täss kesän aikana.  Kun isi aina herää ekana aamulla ja sitt se menee ensteks vessaan ja sitte se laittaa kahvii tulemaan ja mä seuraan koko ajan näit touhuja.  Sitte kun mä kuulen sen kolahduksen ku isi laittaa sen kahvinkeittimen suodattimen paikoilleen, sitt mä nousen.  Ja mä pääsen ulos!  Siis aamulla jo!  En oo ennen päässy niinä aamuina ku isi ja äiti menee naksurahaa tienaamaan.  No, mä siis meen ulos ja sitte ku isi on melkestäs valmis lähtee töihin, se avaa oven ja mä tuun kiltisti sisälle ja meen isin sänkyyn suorilla maate.  Ja sitt ku äiti nousee, en pyydä ulos, ei se kummiskaan päästäis.  Isi vaan on siitä kiva.  Ja isi aina kehuu mua kun mä oon kiltti poika kun tuun heti sisälle kun isi haluu.  Noh, kiltti poika mä oon aina ja pakko mun on tulla ettei vaan lopu nää aamu-ulkoilut.  Mutt siis joka aamu menee saman kaavan mukaan.  Must on kyl kiva päästä hetkeks aamulla ulos, jaksaa sitt oottaa sitä ku äiti tulee töistä.

Mutt nyt on kuulkaas taas niin ihana ilma ulkona, etten mä viitti enempää täss koneella olla, mä meen ulos.  Tavataan taas joskus!