Mä oon joutunu taas olee sairaanhoitajana, kun äitille yhtäkkii tuli lunssa.  Tuolla se on örissy sängynpohjalla ja niiskuttannu ja yskiny ja voivotellu kun sen korvat on särkeny.  Nyt se vähä avas mulle koneen kun sen ite tartti joku lasku käydä maksamassa ja mä sitt samalla päätin laittaa pari rivii.

On se raskasta kun äiti on kipee.  Me ei oikeen isin kans tiedetä miten me oltais.  Äiti sanooki, ettei täss huushollis tapahdu mitään, jos se ei oo ohjaimissa.  Mä en taas ihan tiedä mitä ohjaimii se tarkottaa, mutt oon mä ainaski hyvin hoitanu sitä.  Hurissu ja puskenu ja ollu ihan nätisti itekki.

Viikonloppuna muuten tuli sitte tän kesän eka saalis.  Hmm... se oli semmonen, josta mulle taas alettiin möykkää älyttömästi kun mä vein sen makkariin.  Nimittäin orava.  Juu, sen oravan vikahan se oli, mitäs tuli mun pihalle.  Ja mä kun tuon sen silleen nätisti makkariin, niin äiti huutaa perään, ettei sinne!  No minne sitten?!  Okei, sitt mä toin sen veke ja vein sen tonne mun mökkiin joka oli eteisessä.  Sitt mä kehräsin kaameesti ja ei äiti sitt enää huutannu, vaan alko taas kehuu mua.  Mä olin ältsin ylpee!  Mutt makkariinhan sitte mä taas jouduin ja kun tulin ulos ja menin mökkiini, ei siell enää ketää ollu, höh.  Mutt oli se hiano juttu!  Kyll tää tästä taas lähtee rullaamaan.

Nyt mun tarttee mennä taas hoivaa äitii, se valittaa jotain tuoll sängyssä.