Äitillä on joteski hirveen hauskaa mun kustannuksella.  Hmph.  Emmä taas tajuu.  Mun mielestä mä en oo olleskaan mitenkään naurettava.  Äiti vaan väittää niin.  Se sanoo, ett mä oon niin hauska kun mä leikin ton Leevin kaa.  Emmä mitään leiki.  Jos mä nyt heti ku meen ulos, kattelen Leevin puolelle, ett onkse jo tullu ulos, nii onkse leikkimistä muka.  Ja sitte ku Leevi tulee ulos, mä heti juoksen sen luo ja sitt me nuuskutellaan toisiamme.  Saa kai sitä nyt tervehtii kamuu, hei!  Ja sitte ku me juostaan kumpikin pitkin aidan viertä ja aina välillä tassutellaan toisiamme.  Ja sitte ku Leevi menee piiloon, mä haen sitä.  Ja sitte kun mä kyteksin toss mun kuusen takana Leevii piilossa ja sitte ku se hakee mua, mä pomppaanki sielt esille ja juoksen aidalle niin, ett Leeviki säikähtää.  Ja sitte jos Leevii ei näy, mä huudan sitä niin kovaa, ett koko tienoo raikuu.  Ja tää on niinku leikkimistä ja hauskaa.  Höh.

Mutt toi Leevi se vaan jaksaa yrittää mun luo kylään, hih.  Se kiipeilee koko ajan, mutt ei oo viel päässy meille.  Eilen mä vähä opetin sitä.  Juu, mä menin ihan kiinni verkkoaitaan ja pistin ooiiiikeeiiin pitkälle siit raosta mun tassun ja yritin läppästä Leevií.  Se joutu perääntyy.  Mä heiluttelin verkkooki aika paljo.  Äiti tuli jotain selittää, etten mä sais sitä tehdä.  Miksen?  Jos se vaikka antais periks.  Siis emmä haluu Leevin luo, mutt muuten vaan niinku.

Mutt kamut hei, nyt on taas viikonloppu!  Tää poika meinaa viettää sen suurimmaks osaks ulkona ja kai mä jotain jutskaan Leevinki kaa taas.  Kivaa viikonloppua kaikille!