Leevi oli taas viime viikonloppuna hoidossa mummilla.  Sen piti ensteks tulla vaan päiväks, mutt sitt se oliki kaks päivää!  Eli meill oli taas kivaa.  Mä kävin Leevin mummilla ja Leevi oli tääll mun kotona.  Ja päinvastoin. Ja yhdessä kummassaki vuorotellen.  Ei jaksettu paljoo spurttailla, me vaan hengailtiin.

Ja vissiin ens viikonloppuna Leevi tulee taas ja sitt se onkii koko viikon mummilla!  Sitt meill vast kivaa on ku saadaan monta monta päivää olla yhessä.  Kyl tää kesä on kivaa aikaa!

Nii se Leevi sitt tuli!!  Vitsit että meill oli kivaa!  Enkä mä voi täss kaikkee kertookaan, meill oli semmosii miesten juttuja, ei äitin tarvii niist tietää.  Eihän äiti ja isi meitä kauan ees yhessä nähny kun ne sitt melkeen heti lähti kun Leevi tuli.

Kun äiti avas tota meidän kulkuluukkuu, me kumpikin meinattiin hermostuu kun se kesti niin kauan.  Nuuskuteltiin toisiamme ja sitt vihdossa viimein kun se luukku aukes, Leevi juoksi meille ja mä Leeville, hihi.  Kun oltiin tutkittu meidän kodit, sitt me alettiin hengailee, juostiin ja leikittiin.

Leevillä oli ihan hirmu heinänälkä

mä menin kattoo ett hei älä niit kuivii heinii syö

mutt Leevi vaan söi ja söi

sitt äiti huus meitä syömään suikista, täss mä juoksin kaameet vauhtii äitin luo kun mä kuulin sen pussin rapinan

ois kandennu Leevinki tulla, oli taas hyvää!

mutt ei, se vaan söi heinää

mä lähinki sitt käymään taas Leevillä

Mutt kivaa oli!  Ja sitt ku äiti ja isi taas tuli kotiin, mä kävin yhen hiirulonki hakemassa.  Mä vein sen suoraan äitille, en ees yrittänny ottaa ite ja äiti oli tyytyväinen.

Nyt mä meen taas pihalle, on niin ihana kesäpäivä!

Hyvää kesän jatkoa kaikille kamuille!

Vitsit.  Mä ensteks aattelin että nyt se ihme juhannus on taas ku äiti ja isi lähtee veke ja mä joudun jäämään yksin.  Mutt nyt mua ei haittaa enää yhtään!  Leevin mami tulee tonne sen mummille ja tietty sill on Leevi mukana ja samalla se mami sitt hoitaa mua juhannuksena, jee!!  Leevi tulee Leevi tulee Leevi tulee!  Me saadaan taas juosta yhessä ja hengailla ja vaiks mitä!  Voi kun se juhannus ois jo ja äiti ja isi lähtis! Eikä oo mitään kiirettä takas, kyl me pärjätään .

Oikeen kivaa juhannusta kaikille kamuille!

tuu jo Leevi!

Ihanaa!  Äitil alko loma!  Mä saan olla ulkona vaiks kuinka ja paljo!  Se on kyl parasta!  Ja voi vitsit!  Eilen oli ihana päivä, oli lämmintä ja aurinkoki paisto.  Äiti ja isi istu ulkona puolen yön jälkeen ja mä sain tietty kans sitt olla ulkona.  Ja mä heti höristin korviani kun mä kuulin kun ne puhu, ett voitaiskos jättää tää ovi auki, että poika sais olla koko yön ulkona.  No joo!  Jättäkää vaan!
Ja ne jätti!  Siis niin ihanaa!  Ja mikä parasta, mä sain taas hiirulon!  Joo-o!  Se jotain kuvitteli, ett tää mun piha on joku oikaisupaikka.  Nou vei!  Mun pihalla ei hiirulot tallustele ihan miten sattuu se on jämpti juttu.  Kyll mä yritin sitt tuoda sitä hiiruloo äitille kun mä tiedän miten nälkä sill aina on.  Mutku se ei heränny, nukku vaan.  Mä siis päätin kerrankin vetästä ihanan hiirulopaistin ihan ite!  Namskista!  Mä sain syödä sen ihan kokonaan ihan ite!  Minä!  Mestarisaalistaja!

Arvatkaas mistä äiti aamulla ties, että mä oon syöny hiirulon.  No kun mä en koskaan ikinä syö minkään paistin sappirakkoo kun se on siis niin kaameen makunen.  Mä jätän sen aina lattialle.  Ja kun äiti aamulla heräs, se meinas astuu sappirakon päälle eteisessä, hihi.  Oli siin lattialla sitt vähä multaa ja ruohooki.  Ja sitt äiti tuli herättää mut mun tuolilta, jossa mä vetelin kaikess rauhassa unta palloon massu pulleena ja sano, että kukas on herkutellu hiirulolla.  No minä.  Kun ei kerta sulle kelvannu, oisin mä kilttinä poikana antannu.  Oli muuten erikoisen muheva ja maukas.  Röyh.

Vitsit että mulla on ollu tylsää.  Ei mitään tekemistä ja vaiks äiti ja isi yrittää keksii mulle kaikkii leikkejä, en kai mä, vanha herrasmiäs rupee jonku pallon perässä juoksee!  Tai ajaa jotain narunpätkää takaa!  No en varmalla.  Ensteks mä luulin, ett nyt on tullu kesä kun oli niin ihanan lämmintä ja mä viihdyin ulkona ihan niin kauan ku vaan sain olla.  Paitsi joskus oli pakko tulla sisälle vilvottelee.  Ja sitt yhtäkkii tuliki taas syksy ja märkää ja kylmää, ett oli pakko tulla vähän väliä sisälle lämmittelee.  Mä oon siis vaan ollu ja haukotellu.

Mutt sitten toissailtana!  Äiti ja isi oli syömässä ja mä menin pihalle.  Hahaa!  Hiirulo tuli käymään!  Siis todellaki käymään, mä nääs nappasin sen!  Juoksin sitte taas ylpeenä hiirulo suussa sisälle ja yritin mennä makkarin sängyn alle sen kans.  Aattelin että nyt kun kerta noi syö, niin kai mä nyt sitt kerranki saan syödä tän hiirulon.  Hmph, äiti lähti heti mun perään ja repi mut eteiseen.  Mä olin ett voisiks mennä jatkaa sitä sun ateriaas, mulla tässä olis alkamassa ateria.  Ei käyny.  Kyllä taas kehuttiin mestarisaalistajaks ja paistimaisteriks ja kuinka hiano saalis on ja voiku mä oon hyvä poika ja vaiks mitä.  Siliteltiin ja paijattiin ja otettiin kuva.  Mutt sitten kun tosissaan aattelin alkaa murkinalle, heitettiin meikäpoika taas yksinään makkariin ja kun sieltä pääsi, ei sitä hiiruloo missään ollu.  Senhän mä jo tiesinkin.  Äiti yritti huijata mua ja se tiputti suikalelihaa siihen kohtaan lattiaa, mihin mä sen hiirulon jouduin jättää.  Hah, kai mä nyt erotan suikiksen ja hiirulon maun!  Mutt söin mä ne suikikset sitten kun kerta oli siinä saalistaessa nälkä tullu.  Ja äiti jotain valitti, että sen ruoka oli jäähtynny.  No mitä ei syöny sitä ihan rauhassa!  Mitä tuli sotkee mun ruokailuu.  Ja eiks se hiirulo nyt ollu tarpeeks lämmintä, vastahan mä sen sain!  Kumma kun ensteks pitää itelleen paistaa lihaa ja sitt vielä vetästä toisten suurella vaivalla saadun muhevan hiirulopaistin.  Emmätajuu.  Tämmöst tää mun elämä on.  Koskakohan mä oppisin sen, etten tuo hiiruloita sisälle, vaan söisin ne salaa ulkona.  Mutt enhän mä voi, kun mä oon kiltti poika ja äitillä tuntuu aina olevan nälkä.  Pakko ne hiirulot on sille antaa.

tässä mä oon mun paistin kans