Nyt on jouluaatto!

Ihanaa joulua kaikille mun kamuille ympäri lokistaniaa!

Mä heräsin tänään aika aikasin ja kinusin sitt äitiä kans nousemaan ja avaamaan mulle koneen.  Ja ihme tapahtu!  Se avas!  Joten nyt mä sitt tassuttelen täss vähä.

Se on nyt sitte talvi tulossa.  Ei oo enää kuuma.  Muttei oo luntakaan ja oikeesti on aikas kivoja ilmoja pidelly.  Ulkona voi olla ihan hyvin vielä.  Ja kyl mä oon siel viihtynykki kun mä oon saanu aikas monta hiiruloo!  Hih, äiti jo yhes vaiheess sano, ett älä viitti koko ajan tuoda noit siimahäntii tänne.  Jaa ja miksei?  Kun mä kerta tiedän ett sill on aina nälkä ja mä yritän sitt avittaa.  Ja silti sanotaan ett älä.  Emmätajuu taas.  Mulla on ainaski ollu kivaa kun mä oon napannu ne.  Ja kyl mä voisin kans syödä niitä, mutku mun ei anneta.  Pöh.

Muuten mä oon ollu ihan niinku ennenki, herrasmiäs ja silleen.  Löhöilen ja huudan äitiltä suikista.  Äiti väittääki ett musta on tullu kaamee syöppö.  Kuulemma mä en muuta tekiskää ku söisin vaan.  No mitä sitte?  Jos mul on nälkä, mä haluun ruokaa.  Ja äiti valittaa ett mä vaan lihon vaiks pitäis laihtuu.  Se yrittää aina jotain ett niinku mä en sais syödä sitä ja tätä, mutt ei se onnistu semmonen.  Jos mä haluun niin mä haluun ja sitt mä saan.  Tää on jämpti homma.  Tosin joskus kuiteski en vaan saa vaiks haluisinki.  Siitä pitäis kyll tehä valitus johonki korkeemmalle ku äiti.  Mä en vaan viel oo keksiny kuka on korkeempi.  Kun mä seison lattialla ja katon äitii naamaan, on se aika korkeella.  No isi on viel korkeemmalla, mutt sille valittaminen ei paljoo auta ku äiti sanoo isillekin ett ei saa antaa sitä ja tätä Reetille.  Ja isi uskoo.  Kumma homma.  Mutt onneks nyt kuiteski oon joka päivä saanu suikista, ei täss ihan nälkäkuoleman partaalla olla.

Ja nyt mä taidan pyytää ulos, voisin mennä kattoo mitä siell tapahtuu.  Aika paljo lentävii paisteja on ollu mun pihalla, niit en viel oo saanu tassuihini ku yhen.  Ja taas äiti marmatti jotain mulle siitäki.  Huoh.

Tässä muutamia syksykuvia kun mä oon terassilla

mä tuun ulos

ja sitt mä vaan löhöilen ja mietin maailman menoo, välillä vähä kyllästyttääki jos ei mitään kivaa tapahdu, niinku näkyis hiiruloita tai lentävii paisteja

 

Mä meen nyt!  Pitäkää ittenne kissoina!

Terve pitkäst aikaa! On se kuulkaas kummallista.  Ensteks talvella on niin kylmä ja lunta taivaaseen asti ja sitt kesällä on niin kuuma ja aurinko porottaa ja mull on hiki!  On taas ollu aika hellettä ja meikä ei oikeen tiedä missä olis.  No, onneks on noi marjapensaat, niitten alle pääsee joskus vähä vilvottelee.  Ja onneks äitillä ja isilläkin on ollu niin kuuma, että ovi on muutamana yönä jätetty auki ja mä oon ihanasti saanu nukkuu ulkona, aah!

Mulle kuuluu muuten ihan hyvää.  Samanlainen herrasmiäs mä oon ku ennenki.  Paitsi kerran täs muutama päivä sitte.  Ainaski äiti sano, ettei toi oo herrasmiähelle kuuluvaa toimintaa.  Mä olin ihan ett täh.  Noku äiti oli poimimassa marjoja pensaasta ja sitt sill oli semmonen kippo siinä maassa mihin se tiputteli niit marjoja.  No mä löhösin sen kipon vieressä ja kattelin äitin touhuja.  Sitt yhtäkki mä oikeen innolla koppasin tassulla sen kipon nurin.  Must se oli kivaa, äitistä ei.  Jostain kumman syystä, emmätajuu.  Mun vaan teki mieli tehä just silloin silleen.

Hiiruloita ei oo näkyny, mutt yks yö mä toin semmosen kummallisen otuksen sisälle.  Oli jo aika myöhä ja äiti ja isi katto jotain myöhäisleffaa ja sitt mä ponkasin sisään ja mun tassuista lähti mun saalis lentoon.  Hitsi kun äiti ja isi ponkas sohvilta ylös, ett mitä ihmettä se nyt toi.  Emmäkään muuten ollu ikinä ennen nähny semmosta, mutta kun se silleen tuli mun tassujen hollille, niin kai mä nyt sen nappasin.  Se lensi keittiön tiskipöydälle ja äiti ja isi meni kattoo.  Sitt ne kilju ett YYYÄÄÄKK!  Se oli kuulemma kaameen ruma.  Mä vaan istuin, ett kamoon, antakaa se mulle takas!  Se sit joteski kuiteski hävis kun äiti ja isi touhus keittiössä.  Sitt ne puhu jostain mäntykiitäjästä.  No ei se kyl enää kiitäny mihkään, enkä mä taaskaan tiedä kumpi sen vetäs napaansa, äiti vai isi.  Höh.

Sitt mä oon taas joutunu sairaanhoitajakski ku äiti joutu silmäleikkaukseen.  Se on ollu kotona melkeen kaks kuukautta jo.  Vois jo painuu töihin, emmä jaksa enää sitä hoitaa.  Tai no, ei se enää pahemmin tarttekaan hoitajaa, kyl se jo vähän näkee sil silmällä.  Onneks kuiteski se on voinu antaa mulle suikista ihan normisti.  Vaikka se väittää mulle että must on tullu mahoton.  Taas kerran.  Kun en enää muuta söiskään ku suikista.  Mä vaadin sitä monta kertaa päivässä.  Emmä tajuu taaskaan ett mitä mahotonta siinä on.

Eli normihommaa täällä.  Äiti otti musta viime viikolla kuvia

Se on sitt heipat taas!  Pitäkää ittenne kissoina!

Vitsit, vuos meni!  Oho!  Ja paljonks mul on ollu koneaikaa täss vuoden aikana? No niinku kaks kertaa.  Tämmöseks tää on menny, höh.  Mut kuiteski, nyt mä sain tulla sanoo, ett mull on synskät ja mä täytän nyt 14 vuta!  Nyt mä ainaski oon toosi vanhempi herrasmiäs.  Herrasmiäs mä oon ollu aina, mut nyt ainaski siis vanhempi.  Niinku vanhempi konstaapeli.  Eiks se oo niinku hianompaa kun on vanhempi jotain?  Vanhempi kirjanpitäjä? Yök.  Vanhempi kellokoneiston rakentaja?  Yök.  Kyl vanhempi herrasmiäs on paljo parempi.

Ja kuulkaas ihme on tapahtunut!  Mä en oo tänä talvena pyytäny ulos joka viides minuutti!  On ollu päiviä etten oo pyytäny yhtään!  No hei kamoon, kuka tonne 25 pakkaseen haluu mennä?!  En ees minä.  Kun kerran mä oon vanhempi.  Ja kun mä pyydän ja tietty pääsen, mä palelen ja en nää mitään!  Kun lunta on mun terassilla ainaski miljoona metrii taivaaseen asti!  Siinä mä sitt istuu tökötän rappusilla ja kattelen ja kattelen ja en nää mitään.  Joten haluun sisälle ja en pyydä enää.  On toi lumenluontipalvelu pikkasen ollu huonoo tänä talvena.  En pääse raapimispuulle, en mun takapihan vessaan, en mihinkään.  Mitä sitä sitt ulkona tekis ja palelis, höh. Eihän hiiruloitakaan nää ja on ne sen verran ovelii, ettei ne rappusille tuu.  Mä tosiaan ootan jo kevättä ja kesää!  Ja sitt mä oon vaan ulkona ja ulkona!

Mä tosiaan oon kyllästyny tähän talveen ja haluuuuuun kesän!!

Mä taidan ruveta talviunille loppuajaks ja herätä sitt vast ku lumet on sulanu ja mä pääsen taas ulos just sillon kun mulle sopii

Mutt kamut hei!  Mä uskon vakaasti ett se kesä tulee ja sitt meill on taas kivaa!  Pitäkää ittenne kissoina!

Nii ja mun hyvil kamuil Mustalla ja Harmaalla on huomenna synskät!  Joten paljon onnee heille kans!

Terrve sano komiat toisilleen!  Ei oo mulla nykyisin enää koneaikaa, mutta nyt mä pääsin hetkeks tänne kun oikeen mourusin.
Mulle kuuluu ihan hyvää, ihan sama meininki ku ennenki.  Hiiruloille sanoisin tassupäivää, jos niitä näkyis.  Suikista syön entiseen malliin.  Leevii en oo nähny aikoihin, kun ei se enää pääse tänne kun se karkaa koko ajan.  Mä kyl yritän mennä sen mummille vähän välii kylään, mutt ei luukku vaan aukee.

Mutt oikeesti mä tulin toivottaa kaikille kamuille ihan hirrrrmu herrrrrkullista joulua ja paljon kivoja asioita tulevana vuonna!

Pitäkää ittenne kissoina!

tonttulakin lentävä lähtö