Vähä mä oon ollu hämmästynny, kun äiti on ollu kotona pari päivää.  Eihän se mua oo haitannu, päinvastoin, mähän oon päässy ulos nyt ihan millon mua huvittaa.  Suikalelihan saanti on kyll ollu vähän vaikeeta, sitä ei saa ku sitt vast joskus myöhään iltapäivällä.  Mun mielestä sitä pitäis saada pitkin päivää, kun kerta äitikin on kotona pitkin päivää, höh.

Mutt nyt kun äiti kerta on kotona eikä normaalisti tienaamassa mulle naksu- ja suikalerahaa, mites mun suikisten käy?  Kai sill on varaa ostaa sitä viel mulle?  No, onneks isi sentään tekee pitkää päivää, se ainaski sitt tuo.  Kun kerta musta on nyt tullu ihan isin poikaki.  Nykysin mä nukunki isin viekussa melkeen koko yön.  Voin mä piipahtaa äitin tyynyn vieressä vähäks aikaa, mutt sitt mä meen taas isin viekkuun.  Sitt yöllemmällä mä kyll meen äitin jalkopäähän silleen, ettei se saa jalkoja suoriks.  Se jotain mutisee, ett täytyy olla sikiöasennossa koko ajan ja jalat puutuu.  Emmä tajuu.  Ei oo mun onkelma.

Ne mun tuloksetki sielt lekurireissulta tuli.  Ihan hyvä ett tuli, kun kerta meikäläisestä imetään verta litratolkulla.  Kaikki maholliset arvot oli ihan hyvejä.  Mähän tiesin sen jo.  Äiti ja isi jotain huokas helpotuksesta.  Se vaan jäi epäselväks, ett miks mä oon niin lyhyen ajan sisällä laihtunnu niin paljon.  Mä tiedän senkin.  ANTAKAA MULLE SITÄ SUIKALELIHAA NIIN EN LAIHDU.

Mutt nyt mä meen taas vonkaa pihalle.
Oikein kivaa viikonloppua kaikille!