Mun piäni kissanpää ei voi tajuta sitä, että mulle sanotaan, ett mä muka mouruun ku kissa maaliskuussa.  Nooh - eiks nyt oo maaliskuu?  Nooh - enks mä muka oo kissa?  Eli siis mikä täss on niin ihmeellistä?  Emmätajuu.  Äiti jotain höpöttää vanhasta leikatusta kollista.  Okei, mä myönnän kun on pakko, ett mut on leikattu yhest kohtaa, mutt vanhaks mä en myönnä itteeni.  Mä olen herrasmiäskolli parhaassa iässä.  Ja saa kai sitä semmonenki kolli avata ääntään näin maaliskuussa?  Ehkä mä muistan vielä ajan, jolloin mulla oli tallella kaikki tarpeelliset mun kropassa.  Ja siks saatan pikkasen enempi jutella.  Hih, mistä tuliki mieleeni, että naapurin Leeviltä kohta viedään ne samat jutskat.  Hahhaa, ei kundi vielä tiedä mihin joutuu.  Lycka till vaan kamulle.  Voit tulla sitt mulle juttelee ja purkaa tuntojas, kyl mä jeesaan sua pahimman yli.

Yks jutska mua vähä harmittaa.  Mun oli kans pakko laittaa toi kirjainjuttu tohon kommentointiin, ku mun blogiin on tullu hirveen monta semmosta ihan älytöntä kommenttii tonne vanhoihin postauksiin.  Jos vaikka ne nyt loppuis.  Muuten mä en yhtään välittäis niist kirjaimista.  Mutt olkoon nyt hetken aikaa, katotaan.