Että miten pitkä työpäivä äitillä oikeen on, kun ei kuulunu ei näkyny kotiin.  Mä jo vähä aloin hermostuukin.  Sitten kun äiti vihdossa viimein tuli, mulla oli pikkasen sanomista.  Mut sit mä rauhotuin, kun äiti sano, että se oli ollu isii kattomassa sairaalassa.  Enhän mä sit voinu olla vihanen enää.  Ja isi oli vielä lähettäny mulle terveisiä ja sanonu, ett nuku isin paikalla ihan miten päin vaan haluut.  Jee, niin mä teen!  Mut kyl mä voisin nukkuu isin viekussakin, mull on pikkasen ikävä.  Kun äitikin sano, ett isi oli vähä pipi.  Mut huomenna se varmaan jo tulee kotiin.

Onneks äiti anto suikalelihaa ja ovikin avattiin heti.  Ei mulla sitten enää pahemmin mitään valittamista ollu.  Ulkonakaan ei oo kamalan kuuma.  Mut mä vähä kuiteski pelkään, että me mennään äitin kans jo aikasin nukkumaan tänään ja sillonhan se ovi läntätään taas kiinni.  Äiti kun sano olevansa väsyny.  Mut mä en kyl oo niin kauheen väsyny.  Mun tarttee vissiin opetella ton oven avaaminen...