Nyt tää kolli on sitte kaiken kokenu.  Mä en oikeen ees tiedä, miten mä tän kertosin.  Mutt mulle sattu ihan kaamee kokemus toissapäivänä.  Mä olen vieläki ihan sekasin, oli se niin hirveetä.

Siis, mähän en noista märkäruuista välitä yhtään.  Mutta joka ilta kun verhot vedetään ton takaoven eteen, se on merkki siitä, etten mä enää pääse ulos ja sitten äiti antaa mulle niinku iltapalaks yhen pussukan kuppiin.  Mä en syö siitä ku vaan ne soosit.  En koskaan niit palasii.  Noh, äiti oli sitt unohtanu ottaa seuraavana päivänä sen kipon veke tost lattialta.  Sitt mulle yhtäkkii tuli halu syödä niit palasii pikkasen.  Ja menin tietty syömään.  Ja arvatkaa mitä tapahtu!  Äiti alko kiljuu jotain ett älä syö sitä, se on vanhaa, ei saa syödä.  Mä vaan jatkoin tieteski syömistä, eihän multa nyt syömistä saa kieltää!  Ja sitt se tapahtu!  Äiti tuli ja otti mun nenän alta ruokakupin pois, just kun olin nautinnollisesti syömässä.  Siis OTTI POIS ruokakupin!  Mun ruokakupin!  Mun ruokaa!  Suoraan nenän alta!  MUN nenän alta!  Pois vaan.  Mä järkyttysin ihan kaameesti.  Kaiken lisäks äiti alko nauraa mulle, kun mä katoin siis tosi pahasti äitii, ett mitä tuli tehtyy.  Mä lähin kävelee hitaasti veke ja tuijotin samalla äitii suoraan silmiin, ett nyt ei pelitä tää juttu.  Ja se vaan nauro koko ajan, ett vitsit kun pojalla on ilmettä.  No just.  Jos mä veisin sen lautasen veke kun se on syömässä, mitäköhän siitäki tulis.

Mä en oo vieläkään päässy ton jutun yli.  Mulle ei oo ikinä sattunu tämmöstä.  Mä oon aina kuvitellu, ett mull on ihana äiti, mutt mä taidan pikkasen alkaa miettii sitä juttuu uudestaan.  No okei, oonhan mä saanu suikista ja muutenki ei mull nyt nälkä oo, ainakaan kaamee, mutt siis että viedään kesken syömisen kippo pois.  Ei mee tän kollin tajuntaan toi.

Nii että tämmöstä mulla.  Pitääks soittaa Hesyyn?