Vitsit, mä ihan unohdin, että tänään on lauantai.  Vähä mä ihmettelin, kun äiti ja isi vaan nukkuu ja nukkuu.  Mä kävin huutamassa äitille, ett herää jo, mä haluun ulos!  Ei tullu vastausta.  Sit mä menin huutaa saman isille.  Vielä vähemmän vastausta.  Sit mä menin niitten väliin ja huusin kummallekin yhtaikaa.  Sitten ne mumisi jotain, että Reeti-kulta tututaan vielä vähän aikaa, isikin menee myöhemmin tänään töihin.  Ja sit ne silitteli mua ja yritti saada mut tutumaan.  Emmä halunnu.  Mut aloin mä sit kehräämään, koska ne vihdoinkin vastas mulle jotain.  Menin sitte kattelee ikkunasta ulos ja ei se kauan kestäny ku se herätyskello pirisi ja sit ne nousi. Tai isi nousi ensteks ja tiätty ensimmäinen tehtävä oli avata mulle ovi.  Jee!  Kiitos, vihdoinkin ulkona.

Mutta että siellä oli lämmin!  Ei meínannu löytyy sopivaa varjopaikkaakaan, mut onneks mul on toi yks kukkapensas, jonka alle mä voin mennä.  Ja se on kans hyvä kyttäyspaikka :)

Äsken äiti sano mulle, että isi tuleekin jo ihan kohta kotiin ja sitten ne lähtee käymään jossain toises kaupungissa.  Höh.  Miks?  Mitä siel kaupungissa muka sit on?  Emmä muuten, mutta kun mut kuiteski otetaan sit sisään, ku äiti ei uskalla mua jättää ulos jos se ei oo kotona.  Oon kyl yrittäny selittää, että nou hätä, mut ei se usko.  Toivottavasti ne ei oo kauaa ja jos on jotain kauppoja auki, mulle tarttee tuoda tuliaisia!