Huh, nyt on onneks taas se vuoden kaamein yö ohi!  Meill alko jo neljän aikaan paukkuu ihan tasaseen tahtiin.  Mä menin sitte heti sohvan taa.  Mutta!  Mäpäs en ollukaan siellä koko iltaa!  Äiti ja isi oli ylpeitä musta kun mä uskalsinki tulla äitin sohvalle maate.  Äiti yritti mua silitellä ja rauhotella.  Ja vähän kun mä yritin lähtee veke sohvalta, oli pakko hypätä heti takas, emmä uskaltannu mennä ees syömään, halusin vaan olla äitin lähellä.  Sitten ne vielä kehtas nauraa mulle, höh.  No kun ne katto jotain pitkää leffaa telkusta ja kun siin leffassa alko kauhee räiske konekivääreillä, mä en korvaani lotkauttanu, mutt heti kun sen telkun äänen päälle mä kuulin pumpum, mä nostin pääni kauhuissani ja katoin ikkunaan päin.  No mitäs nauramista tossa nyt sitten oli.  Telkku on meillä joka ilta päällä, mutt raketteja ei ammuta joka ilta.  Niikerta.

Mutta sitten vähän ennen puolta yötä alko semmonen räiske, että en mäkään enää kestäny.  Oli pakko mennä sinne sohvan taa puoleks tunniks.  Onneks aika nopeesti puolen yön jälkeen hiljeni.  Sitte me mentiin nukkumaan ja mä oikeen huokasin helpotuksesta kun menin äitin tyynyn viereen maate ja äiti silitteli mua.

Äitin täyty tietty taas ottaa musta kuvia.  Tässä mä kattelen ikkunaan päin kun alko se kaamee räiske

Ja sittenhän mä jo olinkin sohvan takana. 

Mutt nyt mä unohdan koko ton eilisen illan ja lähden taas kyteksimään tonne pihalle, siellä on melkeen kesäistä :)