Aiheena on ruokailu.  Noh, ruokailu on aikas tärkeetä.  Ainaski mulle.  Mähän oon tunnetusti kova syömään - mutta en tieteskään ihan mitä tahansa.  Mä kyl katon tarkkaan mitä suuhuni panen.  Useimmiten mä haluun kaikkee sellasta, mitä mulle ei sitt kuiteskaan anneta ja siitä mä oon vähä näreissäni.  Mutta onneks on tota suikalelihaa piisannu, se se on ku kollin tiellä pitää!  Valitettavasti mulla ei pahemmin oo ruokailukuveja, kun äiti ja isi ei niitä oo silleen ottanu, joten osallistun näill vanhoilla kuvilla mukaan.  Niin ja oon mä aika kilttiki täss ruokaluasiassa, en mä suutu kun Leevi hyökkii mun ruokakupeille.

täss me Leevin kans syödään suikista viime kesänä terassilla.  Se terassi onki ainut paikka miss mä suostun joltain lattialta sitä syömään

viime syksynä kun mä tulin leikkauksesta, sattu tää ainutkertanen tapaus, että mulle ei annettu ruokaa!  Ensteks leikellään hianoo turkkia ja sitt ei ees saa syödä!

suikaleliha syödään ehdottomasti aina sohvalla!  Ja se tarjoillaan mehukkaina suupaloina tiätty.  Silleen se on parasta.

kiltisti mä annan Leeville ruokarauhan.  Onhan se mun pikkuveikka.