Kyl tää kesä on kivaa aikaa.  Mä oon nyt joka aamu päässy tunniks ulos ennen kuin äiti ja isi lähtee töihin.  Se on ihan kivaa, ei tuu päivä niin pitkäks.

Ja tänä aamuna varsinkin oli kiva päästä ulos.  No, äiti näki yhen rastaan pihalla, kun oli avaamassa mulle ovea.  Tietty se kolisteli kamalasti sen oven kans, ett se rastas olis lähteny veke.  Mut se tais olla joku vauvarastas tai sitten sill oli huonompi kuulo.  Se kyl hyppäs muka piiloon.  Hah, mun kuusen taa!  Mähän tajusin heti, ett siellä se on, vaikken ollu edes nähny sitä!  Juoksin ku ohjus sen perään, kun sekin sit pelästy jostain syystä mua.  Ja tää lintu niinku hyppeli eteenpäin, ennenku tajus nousta siivilleen.  Muuten ihan viime hetkellä.  Mä nääs olin just saamassa sen.  Mut se pääs karkuun.  Sitten mä hiffasin Papun puolella toisen rastaan!  Ja se höhlä oli tunkenu nokkansa tohon verkon pikkuseen aukkoon!  Eikä tajunnu, miten siit pääsee veke.  Minähän käytin tilaisuuden hyväkseni ja läppäsin sitä.  No se alko kirkuu.  Siin vaiheessa alko äitikin kirkuu.  Sill oli vaan yöpaita päällä, mut sekin juoksi ku ohjus ulos ja otti mut kiinni ja sit se rastaski pääs veke ja lensi vissiin sen kaverinsa kans tohon puuhun.  Ainaski ne siellä jäkätti jotain, emmä ymmärtänny mitä, mut mä luulen, että niil oli jotain sanomista mulle. 

Eli kandee olla pihalla.  Kaikkia paisteja ihan tassujen ulottuvilla, ainaskin silloin, kun äiti ei nää.