Kyllä tää joulusiivoilu on rankkaa hommaa, ihan vaan tästä piällysmiäs-perspektiivistäkin.  Pitää vahtia, että kaikki nurkat on sillä typerällä imurilla imuttu ja rätillä kasteltu.  Ja sitten sössötetään, että ei saa nyt mennä tassuttelemaan, on sen verran kostee lattia, että jää tassunjäljet, kun on just kerta pesty.  Miten voi jäädä tassunjäljet, kun on kerta pesty?  Mä en aina ymmärrä ton äitin juttuja.  No, mä sitt lopetin tassuttelun ja istuin sille sijoilleni.  Sitten äiti alko nauraa, että tais nyt jäädä sitten pyllyn kuva.  Ei hyvää päivää!  Onkse ihan sekasinsokesin koko äiti?  Tää joulu varmaan tekee sen entistä hassummaks.

Meille jopa tänään tuli ihan pikkasen joulukoristeita.  Siis toooosi vähän, verrattuna aikasempiin jouluihin.  Onkohan toi äitiki jo tullu vanhaks, kun ei sitä enää kiinnosta niin paljo.  Tosin, kun se kaiveli kaappeja ja laatikoita, se aina huudahti, ett ai tää on täällä, no tää nyt ainaski pitää laittaa.
Mutt nyt meill on jo melkeen kaikki valmista.  Mun tarttee vielä kattoo äitin perään huomenna, että se tekee ne jutskat mitkä jätti tänään tekemättä.

Yks juttu mua jäi vähä harmittamaan.  Eilen äiti paketoi lahjoja ja ihan tahallaan sillon, kun mä olin saunassa nukkumassa!  Eli en saanu olla apuna!  Ja se kuulemma teki sen ihan tahalteen, kun se väittää, että se paketoiminen on helpompaa, kun mä en oo repimässä niit papereita ja nauhoja.  Emmä taas tajuu.  Mähän autan!  Kummallista touhua.  Mutta sill on viel paketoitavaa, oottakoon vaan, mä oon korvat höröllä koska se alkaa sen homman ja juoksen kipinkapin apuun, oon sitte missä vaan!