Kamut hei, oonksmä teiän mielestä kummallinen?  Kun äiti taas väittää semmosta.  Omasta mielestä mä en oo, vaan ihan reilu, ihana, komee, ystävällinen (paitsi paisteja kohtaan), seurallinen, tarkkaileva,  vartioiva, fiksu maisterismiäs ja tietty vaatimaton.

Äitin mielestä se on kummallista, kun ensteks en oo koskaan tykänny Royal Caninin naksuista ja nyt sitten en muuta söiskään.  Ja mitä kummallista siinä on, kysyn vaan.  Äiti papatti mulle, että sen tarttee lähtee taas Isoon Omenaan hakee mulle niitä Royaleja, kun meidän eläinkaupassa ei oo niitä.  Niin, - ja sitten??  Tietysti mulle tarttee hakee niitä, jos ne kerta on loppu.  Kuulemma oisin voinu syödä noita Acanoita ja Hill'sejä, mutta kun en nyt haluu.  Mä annoin äitille vielä luvankin mennä tänään, vaiks tiesin, että se sitt kans tulee myöhemmin kotiin.  Ja käskin sen ostaa sitte pikkuveikalle kans jotain, niinku sen tupaantuliaislahjaks, kun se nyt kerta tonne naapuritupaan on tullu ;).  Tosin ei äitin olis tarvinnu viipyy ihan niin kauan, taas se oli käyny kaikkii muitaki kauppoja läpi ja käyny viel kahvilla istumassa!  Ois voinu jättää väliin sen ainaski, olis kerenny aikasempaan bussiin.

No mut nyt mulla on niitä hyvejä naksuja taas.  Ja äiti oli ostanu mulle jotain uusii märkäruokiiki.  Yäk, en syö.  Jotain Almo Naturen jellypellyjä ja jotain muuta Schumahe...eiku Schmusyjä.  No okei, voin mä maistaa, mutt en kuiteskaan syö.  En.

Ja oli se sitten pikkuLeeville onneks muistanu ostaa kans naksuja ja jotain märkää.  Ei tällä kertaa iskeny dementia siin kohtaa.

Mutta mä en siis oo mielestäni yhtään kummallinen.