Hiihaa, mä pääsin tänään jo aika aikasin ulos, kivaa!  Eilenhän mä olin paljo vähemmän aikaa ulkona, kun mun piti oottaa äitiä ja isiä sielt kyläilemästä.  Vähän mun aika tuli pitkäks tääl itekseni, mut mä sit aattelin nukkuu enempi, niin aikaki kuluu nopeemmin.  Ja sit ne jo tuli ja me halittiin kauheesti.  Sain ihan heti suikalelihaaki, nam.

Mut sit viime yönä mua alko hirveesti oksettaa.  Mä olin äitin viekussa sängyssä ja sit mult vaan tuli puklat.  Kerkesin just hypätä sängystä ja puklasin matolle.  Ei äiti ollu yhtään vihanen.  Se vaan kanto sen maton kylppäriin.  Mä luulin, ett se oli sit siinä, mut just kun olin uudestaan menny äitin viekkuun, mä puklasin taas.  Nyt paljaalle lattialle, kun kerta se matto oli jo siel kylppärissä.  Sit äiti joutu taas nousee ja putsaa mun ykät pois.  Sit äiti sano, että tuliko jo kaikki, onko sulla jo parempi olo.  Mä hyppäsin taas äitin viekkuun, mut ei se vieläkään ollu siinä.  Mua puklatti taas ja nyt mä menin eteisen lattialle puklaamaan.  Tai ei mult enää paljo tullu, kun olin jo kerenny parit kerrat ykäämään.  Äiti tuli taas putsaa.  Onneks sen jälkeen ei enää ollu huono olo.  Päästiin vihdoinkin nukkumaan.  Äiti ei kyl jostain syystä pussannu mua olleskaan...