Mä taas eilen vähä harrastin tota paistimaisterin hommaa *viheltelee*.  Mähän tiesin, että hiirulot liikkuu sateella enempi, siks mä halusinki olla ulkona vaikk oli aika kurja ilma.  Tonne mun pihalle änkes yks päästäinen.  Kai se luuli oikasevansa ja luuli tiätty, että kun se on niin piäni, mä en huomais.  Hah, minäkö en huomais!  Tsuppiduppideijaa, meikäpoika taas juoksi kaameeta vauhtii sisälle ja makkariin.  Arvatkaa tuliks äiti perässä?  Arvatkaa jouduinko eteiseen ja makkarin ovi kiinni?  Sit mä taas sain kauheesti kehuja, kun mä oon niin hyvä tuomaan ruokaa.  Se ruoka on vaan näköjään aina äitille, minen koskaan saa murustakaan.  Mutt mun oli pakko alkaa kehrää ihan kaameesti kun äiti mua kehu ja silitteli.  Mutta sitten taas jouduin ite sinne makkarin oven taa ja äiti veteli sen ruuan ja kun pääsin veke, ei mulle taaskaan ollu jääny mitään.  Pah.  Mä menin sitt heti kattoo ulos uudestaan, mutt enempi niit ei tullu.  Äiti sai taas mun hianosta saaliista kuvanki, tosin se on vähä huono, kun mä olin niin kaukana saaliista ja se saaliski oli niin pieni, että hyvä kun näkyy :)

No sitten illemmalla mä menin sinne mun kiellettyyn paikkaan, hih.  Eli hattuhyllylle.  Äiti vähä mua torui, mutta antoi sitten mun kuiteskii olla siellä, kun mä kuulemma olin niin söde, kun leivoin niit kaulaliinoja ja sitten aloin pesee itteeni.  Sitt mä aloin nukkuu ja vasta kun isi oli tullu töistä, mä ilmotin, että tulkaa hakee mut veke täältä (nolo myöntää, mutt sielt on aika hankala tulla veke).  Isi kävi sitt nostaa mut pois.  Mut kivaa oli :)