Eilen sitt vihdoin se mun lekuri soitti mun äitille ja kerto mitä se pattay..patologi oli sanonnu mun patista.  Se alotti puhelun silleen, että sillä on huonoja uutisia ja sitt hyviä uutisia.  No äiti pelästy ihan kaameesti.  Niin, se mun patti ei ollu hyvä, se oli pahanlaatunen.  Emmä tajuu, ei se mitenkään paha mulle ollu, emmä ees huamannu sitäKuiteski, siis se oli semmosta lajiketta, ett ensteks se on hyvänlaatunen.  Sitten ajan myötä se muuttuu pahanlaatuseks.  Ja mullahan oli se ainaski kuus vuotta.  Ensteks se oli ihan pieni ja sitt se kasvo silleen hiljaa.  Joka vuosi kun mä jouduin vuositarkastukseen, se lekuri katto sitä ja sano, ettei se oo paha, kun se on noin irtonainen.  Tänä kesänä äiti sitt huomas, ett se oli tullu semmoseks röpelöiseks ja siks äiti ja isi vei mut leikattavaks.  Mutt se lekuri vakuutti äitille, ett sen mielestä se sai sen kaikki pois ja patologi oli samaa mieltä ja kun kerta tän lajikkeen patilla on semmoset alhaiset rosentit, ett se tekis jotain etäispesäkkeitä, niin lekurin mielestä nyt ei oo mitään hätää.  Äiti vaan on ollu kummallinen.  Eilenki kun se hali mua, sen sormet kokeili joka kohtaa mun kropassa.  Vähänks ärsytti.  Mä oisin halunnu semmosta tavallista silitystä ja äiti silitti niil sormilla silleen hölmösti.  Välillä kutitti, välillä inhotti.  Ihmeellistä touhua.

Kun nyt vaan nää karvat kasvais, ett mä pääsisin ottaa matsii Leevin kans.  On mulla jo vähän tullu haituvia, mutt on toss viel kaamee aukko.  Kai se sitt jouluna on kasvannu, kun äiti kert on luvannu.

tän näkönen mä oon nyt, yäk vieläki, mun komeus kyl kärsii
1027117.jpg