Hohhoijakkaa.  Venytyttää.  Laiskottaa.  Kiva kun on sunnuntai, niin voi ihan rauhassa olla äitin ja isin kans sängyssä ja vaan venytellä, saada rapsutuksia ja haleja ja paljo pusuja.  Kröhöm, siis en mä mikään herkkis oo.....

Eilen äiti sit kävi ostoksilla.  Se meni johkuu eläinkauppaan ja siell ei sitt ollukaan niitä Animondan naksuja, joten se uskaltautui ostamaan Royal Caninin raksuja, vaikken mä oo koskaan niistäkään tykänny.  Mutta siinä  luki jotain 'erittäin valikoiville kissoille' ja kun vielä sai 2 yhden hinnalla, niin äiti päätti ostaa.  Sitt sitä jänskätti, että kelpaako mulle ne.  Noo, onhan noi nyt joteski maittavia, oon mä niitä jo syöny.  Pääs äitiki huokasee helpotuksesta.  Mutt kyl se vaan on niin, että Hill'sin naksut on parhaita!

Sitten se osti mulle ekaa kertaa Almo Naturen purkkiruokia.  Ja selitti mulle, että nyt poika syöt tätä, nää on sulle hyväksi.  Ja pah!  Mähän EN tykkää mistään purkki- tai pussiruuista.  En.  Olkoon vaikka mitä naturellia.  Eli maistoin parit biitit ja loput jätin.  No okei, kävin mä viel toisen kerran maistamassa parit biitit, mutt en mee enää.  Äiti kyl väitti, että se antaa mulle tänäänki sitä, kun kerta tuli neljä purkkia ostettua.  Senkus annat vaan, pois saat heittää kummiskii, hih.

Nyt mä lähen kattoo tonne ulos vieläkö siell tuulee.  Ja samalla tarkastan mun reviirin, ettei oo tunkeilijoita.  Niinku esmerkiks jotain siilejä tai hiiruloita :).

Päivän kissamete:

Jos yöllä
täytyy pitää ääntä,
niin sitten ehdottomasti
täydellä volyymillä.

Jos huomaat olevasi ulkona kylmässä,
pelottavassa pimeydessä,
älä kärsi hiljaa.
Kilju äänekkäästi ja sinnikkäästi -
ihmisesi nousee mielellään vuoteesta
pelastamaan sinut
ja valmistamaan sinulle iltapalaa.