Kylläpäs on ollu pimeetä.  Luulis nyt hiiruloitten vähä ees lähtevän liikenteeseen mun pihalle niinku pimeyden turvin.  Mutt ei vaan tuu, vaikka kuinka oon oottanu.  Vaiks täytyy myöntää, ett ei muakaa paljo oo hotsittanu vaanii.  Oon mä toss ovenraossa ollu, kun se ovi on ihme kyllä ollu raollaan.  Äiti haki villasukat jalkaan, hih.  Ja kun se muutenki tohottaa tossa, niin sill on aina välillä hiki.  Tohottaa niin, ettei oo antanu mulle vielä suikalelihaakaan.  Sopis pikkasen miettii, mikä on tärkeetä ja mikä ei.

Eilen taas mä sitt rupesin leikkii.  Ja tällä kertaa ihan itekseni.  Äiti oikeen ihmetteli, ett tajuunksmä tosiaanki mitä mulle puhutaan.  Höh, no tietty tajuun.  Mä menin tohon mun leluhyllylle ja vetäsin siitä mun yhen etanan, jonka kans mä futasin ympäriinsä.  Nyt se etana on makkarissa sängyn alla.  Äiti ei oo viel hakenu sitä sieltä.  Ja minen hae.

Nii ja arvatkaas mitä äiti sano mulle eilen!  Ett mä oon tosiaanki tullu muka vanhaks!  Mähän nyt hypin vähän välii vaiks minne, esmerkiks pöydälle ja tuolille ja tiskipöydälle.  No eilen mulle sitte sattu kolme kertaa silleen, että mä kompastuin ku mä hyppäsin.  Eli meinasin pudota.  Äiti sano, ett eiks mulla toi kodir..koodiraa...koordinaatio oikeen enää toimi.  Enksmä huomaa korkeuseroja.  Ja pah sanon minä!  Jos ny pikkasen tassu menee vinoon, heti ruvetaan nimittelemään.  Sitt se taas huolestu.  Se hali mua ja sano, että voi Reetukka kulta, kyllä sä jo alat olee vanha.  Huoh, elä sen kanssa sitte.

Mutt nyt alkaa taas viikonloppu ja isiki on kotona ja sitt me herkutellaan (ihan varmalla mäki saan jotain kivaa, mä näin, ett äiti eilen osti ainaskii munuaisii) ja vaan ollaan ja nautitaan.

Nauttikaa tekin kamut viikonlopusta!