Vähänksmä olin tänä aamuna hämmästynny!  Siis oikeesti, mä pääsin jo puol seittemän ulos!  Mä katoin äitiä hoomoilasena, kun se sano, että juu Reeti pääsee nyt ulos.  Katoin vielä toisenkin kerran, mutt kyl se sen oven avas.  No sit mä tajusin miks.  Isi ei lähteny tänään niin aikasin, mä sain olla puol kymmeneen ulkona.  Emmä tietty muuten ois päässy.  Mut oli se kivaa.

Nii ja vitsit!  Mä melkeen sain heti sillon aamulla yhen rastaan kiinni!  Ei ollu ku yhdestä tassun leveydestä vaan kiinni.  Pahus.  Mä olin toss rappusilla kattomassa aamua, kun tää rastas lens suoraan mun pihalle.  Siis oikeen niinku maahan asti.  No mä vetäsin hirveet spurtit ja äiti näki sen ikkunasta ja kerto sit isille, että se oli vaan sekunti kun mä olin sen linnun luona.  Äiti sisällä kiljuu mua, mut eihän se mitään ois voinu.  Kuiteski se rastas sit just ja just kerkes ponnistaa ittensä ton orapihlaja-aidan yli.  Mä ihan nousin takatassuille ja ojensin mun oikeeta tassuu kynnet mukavasti ojossa, mut muutama sentti siin kuiteski jäi väliä.  Pikkasen harmitti.  Mutta oottakaas.... vielä on kesää jäljellä...