Nyt on sitte satanu lunta.  Äiti on onnessaan, kun kaikki on puhtaan valkosta, mulle toi nyt ei niin kaameen hianoo oo.  Tänään äiti jo tuli normaaliin aikaan kotiin ja meni heti luomaan mulle polun tonne mun tolpalle.  Tiätty mä sitt ryysin sinne heti ja äitin piti ottaa musta kuva, kun mä oon oooooiiiiikeeeeiiiin piiitkänä kynsimässä sitä tolppaa vasten.  Se päätti olla ovela ja ottaa ikkunasta sen kuvan, ku se arvas, että jos se menee ulos, mä heti juoksen sen luo.  Pikkasen vaan meni pieleen äitin suunnitelma.  Enstekskään ikkunan läpi ei saa kunnon kuvaa ja sitte just ku se kamera räksähti, mä jo laskeuduin alas.  Hihhii, joten ei äiti saanu ku tämmösen kuvan vaa

Ja sitte PikkuLeeviki tuli ulos.  Mä vähä jutskasin sen kans.  Leevin mami kerto, että se pelkää lunta ja ei meinaa millään tulla ulos, hih.  Ja ei se muuten oo enää mikään PikkuLeevi, se on kasvanu aikastes paljo jo.  Ja nyt siltä kuulemma lähtee hampaat.  Hui!  No, onneks äiti selitti, ett ne on vavvahampaat vaan ja tilalle kasvaa ihan uudet hianot hampaat.  Hmmm... pitääks mun joteski alkaa ottaa se huomioon?  Sitt mun äiti jutteli Leevin mamin kans, ett ens kesänä onkii sitten kunnon meininki meidän pihoilla, kun Leeviki on jo miäs.  Miten niin?  Emmä taas tajuu.

Sitte eilen äiti oli käyny ostaa mulle naksujakii.  Nyt mull on taas kolme eri makusta Hill'sii.  Äiti laitto mulle kanaa ja lammasta tohon esille ja oon mä jo vähä syöny sitä lampaanmakusta.  Äiti taas höpötti mulle, että nyt poika syöt näitä, ett oo pitkään aikaan saanu Hill'sii, on pakko maistuu.  No syön mitä syön ja jos en syö, se saa luvan hakee mulle jotain muuta.  Tiätty.  Itsestäänselvyys.  Sitä varten äiti on.

Mä taidan nyt mennä kattoo tonne pihalle taas, ei sitä tiedä, vaiks joku höhlä hiirulo yrittäis oikasta mun pihan poikki.  Mä voisin sitt poikkasta sen oikasun .