Hui kun eilen ukkosti kaameesti!  Meikäläinenkin ihan kaikessa rauhassa tossa söi suikalelihaa ja yhtäkkiä präksähti täysillä ihan päällä!  Meinas mennä taas lihat väärään kurkkuun.  Mä rupesin heti aattelee, että pelästyiköhän pikku Leevi kauheesti.  Se kun ei varmaan viel oikeen tiedä, että mikä se ukkonen on.  Fiksu poikahan se on, osaa jo kirjottaakki.  Se kirjotti tonne suru-uutiseen.  Sano lohduttavansa, kun talon väellä on kuiteskii viel ikävä Papua.  Niin sitä pitääki, hyvä poika.

Mutt muuten mä tykkäsin siit ilmasta.  Pisti nääs noi siimahännät taas liikkeelle, hih.  Ja tiätty mun pihalle.  Arvatkaas miten sille kävi?  Kuva varmaan kertoo enempi kuin tuhat sanaa :)

Äiti jo pelästy, että onks mulla rotta, kun se oli niin iso.  Mulle se on ihan sama.  Kyllä mua kehuttiin, mutta niin se vaan taas toikin ötökkä meni parempiin suihin.  Ois vaan ollu kiva, jos mun pikkuveikka ois ollu paikalla, oisin heti päässy sitä opettamaan.  Mutta kun se on niin pieni vielä, ei se saa olla illalla viel ulkona.

No, kun multa toi vietiin, mä tietty menin heti takas ulos kattelee, jos niitä löytyis lisää.  En kerenny kauaa kattelee, kun äiti tuli hakee mut sisälle ja länttäs taas oven kiinni.  Mä yritin päästä vielä ulos, mutt ei vaan onnannu.  Tälleen mä vaan tuijottelin sitten naama oveen päin, mutta pakko oli antaa periks, vaikkei yhtään ois hotsittanu.  Vaikka mä kuinka tuijotin, niin ei menny perille.