Isi onkii jo kotona!  Se tuli aikasemmin ku äiti ja tiätty mä pääsin heti ulos, kun oli ensteks jutskattu vähä aikaa.  Isi kyl kävelee kummallisesti, silleen hitaasti ja sit sil roikkuu toinen käsi semmoses juttulaitteessa, emmä tiä mikä se oikeen on.  Mut pääasia et isi on mun kaa täällä.

Ja sitten!  Äsken äiti tuli kotiin ja sit se heti tuli kattoo mua tohon ovelle ku mä olin pihalla.  Se kans sit tuntee mut liian hyvin, pah.  Se sano, ett mikäs sulla on?  Miks sä oot tommosessa asennossa, onko sulla joku hätä?  Sit mä päästin oikeen kunnon semmosen kollikarjahdusmourunan, ja viel tosi kovaa!  Sit äiti lähti tulee mun luo.  Tietysti sen taas piti pilata mun jutskat.  Äiti näki heti että siel toisella puolella oli toi naapuritalon Unski-kissa.  Sen kanssa mä kans ennen vanhaan vedin aina kunnon skabat, sillon kun noita tyhmiä verkkoja ei vielä ollu.  Unskikin yritti jotain mouruta, mut sen ääni oli niin pieni, että mun oli pakko taas näyttää kuinka huudetaan!  Jos sitä verkkoo ei ois ollu, Unski ois taas saanu äkkilähdön omalle pihalle.  Ja äiti koppas mut syliin, länttäs oven kiinni ja sano isille, että se menee kertoo naapurin sedälle, että Unski on karannut.  Höh.  No niin se sit meni ja se setä tuli hakee Unskin.  Unskillakin on verkot, mut se aina sillon tällöin pääsee karkuun.  Mistäköhän kohtaa mä pääsisin?  Mut emmä oo enää ees yrittäny, mä kun oon tällanen kiltti poika, niin kuin äiti aina sanoo.

Sen jälkeen mä pääsin taas ulos ja mun piti heti mennä aidan viereen tarkistaa, että se jäbä on todellakin häipyny.  Oli se.  No, täytyy tässä vissiin sitten vaan lötkötellä muuten ja katella maailman menoa.  Mutt oli se kiva vähä mouruu Unskin kaa.