Mä olen joutunu olee taas sairaanhoitajana, kun äiti tuli kipeeks.  Se on vaan voivotellu tuol sängyssä ja mä oon hirveesti ollu sen viekussa ja kehränny ja lämmittäny sitä.  Se kyl sanoki taas, että mä oon maailman paras sairaanhoitajakisu.  Kun mä oon ollu sille niin ihana.  Noh, tiesinhän mä ton.  Mutt nyt onneks äiti taitaa olla jo parempi, avashan se mulle tän koneenki jo.

Siitä uudesta naapurista.  Ei sinne muuttanukaan setä vaan täti.  Se täti kulkee semmosella tuolilla miss on pyörät.  Ja sen koirulii mä en oo viel nähny.  Mutt viime sunnuntaina sen tätin sisko oli siell pihalla ja sill oli kaks isoo koirulii!  Äiti näki ikkunasta kun mä yhtäkkii menin ihan matalaksi ja se tietty taas ryysi pihalle.  Luuli ensteks, ett Unski on tullu.  Mutt ne oliki ne koirat.  Ne seistä tökötti toss aidan vieressä nenä ihan kiinni aidassa.  Sitt ku äiti tuli ulos, ne alko haukkuu sitä ihme kieltään mist kukaan täysjärkinen kissa ei ymmärrä mitään.  Sitt isiki tuli pihalle ja ne alko äitin kans juttelee niille ihmisille.  Isi sitt tunteekin sen uuden naapurin, se on ollu isillä asiakkaana.  Niillä riitti juttuu ja onneks se koiruleiden mami käski niitten olla hiljaa, mä en ois enää jaksanukaan kuunnella sitä molotusta.  Leevi oli omalla puolellaan ja verkko oli kiinni.  Se meinas repii koko verkon, kun se halus kans tulla mun pihalle kattoo tarkempaa niit olioita, mutt ei se sitt kummiskaan päässy.

Nii että en oo viel nähny sitä koiruu, joka oikeesti tuoll seinän takana asuu.  Oon mä pari kertaa kuullu kun se on haukkunu.  Onneks se on kuiteski suurimmaks osaks hiljaa :)  Heti ku mä nään sen, mä kerron minkänäkönen se on.  Vaiks en mä nyt niin kaipaa sen näkemistä, sehän on väärärotunen :).

Nyt viettämään viikonloppua!  Kivaa vikaria kamuille!