Tälleen se on lähteny tääkin viikko rullaamaan.  Ei ole mulla paljon nyt raportoitavaa. Ihan normaalieloa, eli ulkona ja sisällä, ruokaa ja ruuan sulattelua.  Äitillä on kyllä taas pikkasen toi kuulo huonontunut, meinaa toi suikalelihan saanti olla hiukka vaikeeta, vaikka kuinka huutelis ja kehräis ja kahnuttais.  Sillä on joku projekti meneillään mistä mä en tajuu mitään, enkä sen puoleen välitäkään tajuta, joten on täytynyt vähän kovemmin ilmaista itseään, että se kuulis ja huomiois mutkin.  Mutta en mä valita, on sitä lihaa tullu sitten kummiskin, ilman en oo jääny.  Ja viime yön sitten taas nukuinkin ihan visusti äitin viekussa ja se silitteli ja rapsutteli mua.  Mulla oli hyvä olla.

Päivän kissamiete:

Todennäköisyyslaskentaa:

Mahdollisuus,
että kissa tekee mitään,
mitä sen ihminen haluaa, on nolla.

Älä tule juoksujalkaa, kun ihmisesi kutsuu,
vaan noudata tiukasti tätä ohjetta:
tunnusta, että olet kuullut hänen pyyntönsä
olemalla täysin välinpitämätön.
Jatka hitaasti sitä mitä olet tekemässä.
Ota pitkät nokoset.
Edellä mainittu
ei tietenkään pidä paikkaansa,
jos ihminen sanoo sanan 'ruoka-aika!'

   - Felix -