Väittää äiti.  Emmä sit tiedä miks se semmosta luulee.  Mä kuulemma huudan koko ajan.  Noo, oonhan mä aikastes paljo jutellu, mutta kun on asiaa.  Ja hei, arvatkaas onks mulla kuuma tän turkin kans, jos kerran äitilläkin on ilman turkkia.  Mut taitaa äiti ite olla vähä levoton.  Tai harmistunu tai kuumissaan tai jotain.  Kun se kerta koko ajan käskee mun olla hiljaa.  Enhän mä tietty usko sitä ja sit se taas sanoo, ett nyt Reeti oot hiljaa, etkä karju siel pihalla koko ajan.  Vähä mä oon loukkaantunu.  Aina se hokee tota.  Eiks tää oo vapaa maa missä saa ilmaista mielipiteensä?

Onneks olen sentään saanut suikalelihaa, se aina kummasti rauhottaa mieltä ja massua.  Sitä aina äiti sitten kutsuu mut syömäänki, kun oikeen meuhkaan tuol pihalla.  Se on sanonu mulle, että pysyisinksmä nyt hetken aikaa hiljempaa.  Ja täytyy myöntää, ei mul heti oo niin paljo jutusteltavaa, kun pitää tiätty syönnin jälkeen turkkikin putsata.  Ei siinä sillon kerkee pulista.

Mutta kun mä taas jotain alan sanoo ja äiti selittää hiljaa olemisesta, mä meenki sen luo ja kahnutan oikeen ihanasti ja kehrään sille, niin sit äiti taas hokee mulle kultapoikaa ja kilttiä poikaa ja äitin omaa rakasta.  Hih, osaan mä kiertää äitin mun hännän ympäri ihan tosta vaan :)