Mun tukka on ihan sekasin!  Ulkona tuulee ihan älyttömästi ja mun hianot karvat meinaa mennä ihan präkspoks sikinsokin.  Mutt ei se nyt haittaa, mä meinaan kyl olla ulkona.  Mä suoristan ne sitten illemmalla.

Eilen mä vähä taas meinasin hermostuu äitille.  No kun se on välillä vähä tyhmä, kun se ei tajuu mua.  Jos mä en haluu tulla yheksän aikaan sisään ihan kokonaan, vaiks mä tuunki käymään ja ihan pikkisen vaan meen sänkyyn loikoilee.  Heti se panee oven kiinni, höh.  Ja sitten kun tuun makkarista ja aion mennä ulos, en pääse mihkään.  Sit mä huudan, ett avaa toi ovi.  Ja äiti vaan, että ei jookos enää tänään, äitiä paleltaa, kun ovi on auki.  Mutta kun jookos vaan joo!  Mä haluun vielä, ei mua kiinnosta sun palelemiset, paa vaatetta päälle!  Onneks toi isi on olemassa.  Isi sano, että anna pojan vielä mennä hetkeks aikaa.  Sit äitin oli pakko avata se ovi, hihhii.  Me miähet pidetään yhtä, se on hyvä se.

Tänään oon jo saanu suikalelihaa ja oon ollu siis ulkona, kaikki toistaiseksi hyvin.  Toivottavasti toi ovi pysyy tänään auki ilman, että mun tarttee huutaa kurkku suorana ja sit sanoo isille, että se vähä opettais tapoja äitille.

Kurnauskis!