Kaameeta!  Ihan hirveetä!  Mä en voi uskoo tätä!

Äiti kun tuli kotiin, se anto mulle heti suikalelihaa.  Kiitos vaan siitä, namia oli.  Mutta!  Sitte ku mä olin ollu hetken aikaa ulkona ja tulin ilosena sisälle, se huijas mut tonne sohvalle, länttäs taas siihen asentoon, ett mä aattelin, että nyt sitä astmalääkettä taas tulee.  Vaan eipä tullukaan - vielä silloin.  Ensteks se änkes semmosella truutalla mulle matolääkettä.  Yäk.  Mä inhoon sitäki.  Ja heti perään astmalääke.  Yäk.  Sitä mä vast inhoonki.  Sitte se vaan silitteli mua ja kehu hyväks pojaks.  Juu, oonhan mä, maista ite noita tököttejäs mitä änkeet mun suuhun ihan lupaa kysymättä.  Sitt mä tapani mukaan lähin ku ohjus siitä sohvalta.  Nuolin huulistani niitä matolääkkeen jämiä.  Hyi hitsi!

Aikaa kulu taas pikkasen ja mä jo luulin, että äiti on taas mun normaali ihana äiti ku me jutskattiin toss keittiössä.  Sitt se alko höpöttää mulle, että katos mitä muuta äiti osti apteekista, tämmöstä nannaa Nutrivitamiinia,  Kirreki tykkää tästä ihan mahottomasti.  Maistetaankos.  No tiätty mä katoin kun se avas sen putkilon, ett mitä nannaa mä nyt sitten saan, ihan intona vielä ootin.  Sitt äiti puristi sormelle sitä ja tökkäs sen sormensa mun naaman eteen, ett mä sain haistella.  Hyi hitsi taas!  Kaameen hajusta mömmöö.  Enkä syäny.  Sitt äiti änkes sitä mun huulille!  Pakkohan mun oli alkaa sitt nuolee sitä veke ja puklat meinas tulla!  Yökin pari kertaa ihan ääneen ja äiti jo pelästy.  Sopii pelästyykki!  Mutt ei multa sitten tullu puklia kuiteskaan.  Ja sitte äiti vielä kehtas pyyhkii sitä ainetta mun tassuun!  No eihän nyt kukaan itseään kunnioittava kolli kulje tassut likasena, joten taas mun oli pakko nuolla, yäk.  Äiti vaan selittää sitten, että mä oon ihan mahoton poika.  Ai jaa minäkö vai?  Kattoo vaan ite peiliin ja miettii kuka on mahoton.  Sitäpaitsi vähän aikaa sitte mä olin hyvä poika.  Se oli paljo enempi totta.

Mutta sitten.... eiks kissa saakki muuttaa mieltään?  Kun taas kului vähän aikaa ja mä olin äitin viekussa, nii aloin nuolee sen ranneketjuu!  Äiti ihmetteli, että mitä siinä nyt oikein on ja sitten se keksi, että sitä vitamiinii oli varmaan siinä tiimellyksessä menny siihen.  Se haki äkkii sen putkilon taas ja laitto sormelle ja anto mun haistella.  Tota.... ei se nyt niin kaameeta ollukaan...  kröhöm.... *viheltelee*...itse asiassa se oli aika hyvää, mä nuolin aika intona sitä.  Emmä ihan niin paljoo syöny, ku päiväannos olis, mutta äiti sano onnellisena, että tästä on hyvä alkaa.  Ja sitte se vasta kehuki mua!  Mun oli ihan pakko alkaa puskee ja kehrää, kun äiti jutteli mulle niin nätisti.

Voin mä sitt huomennaki ottaa sitä vähän, jos kerta äiti tulee noin kivaks sen jälkeen :)