Tai..ööö...iltapäivää vissiinki.  Mä oon tullu takas jo.  Mä oon melkeen reipas, en ihan, mutt melkeen. 
Aamupäivästä sen verran, ett miettikää vähän, mull ei ollu ruokaa!  Ei koko yönäkään!  Mä tuijotin ja tuijotin äitii ja huusin sille, mutt se vaan ei antannu mitään.  Vähänks mä ihmettelin, ett jo on huonoks palvelu menny.

Mutta mut siis revittiin siihen kamalaan peltilootaan taas ja vietiin sinne lekurille.  Huusin tapani mukaan ihan ältsisti, ett mä haluun veke siit autosta, mutt ei se nytkään auttanu.  Sitt siel kamalas paikas mun lääkäri Pilvi-täti iski muhun semmosen piikin ja voi että alko nukuttaa.  Mä olin niinku hohhoijaa, mitä toi äiti ja isi toss pälättää koko ajan, ett mä oon oma rakas niitten poika ja kohta kaikki on ohi ja mennään kotiin.  Mä aattelin, ett oisivat hiljaa, ett mä saisin nukkuu.  Sitt mä en muuta muistakaan, taisin tosissaan torkahtaa vähäsen.

Kun mä heräsin, vähä aikaa mä kattelin, ett haloo missä mä oon.  Ihme häkkyrässä ja äitii ja isii ei mailla halmeilla.  Ja muutenki tuntu ihan kummalliselta.  Ei se viel mitään, mutt sitt ku mä kattelin itteeni, voi kissanviikset sentäs!  Apua mä oon kalju!  Mun unen aikana mä oon tullu kaljuks!  No, kun mä tarkastelin tarkempaa, emmä kokonaan ollukaan kalju, toi olkapään kohta vaan. Nii ja molemmis tassuissa oli kaljut kohdat.  Ihmeellinen juttu, en voinu ymmärtää.  Aika pian sitte äiti ja isiki jo tuli ja mut siirrettiin mun omaan koppaan.  Taas ne leperteli mulle lemmestä jotain, en ihan jaksanu kuunnella.  Mutt sitt mä kuuntelin tarkkaan, kun ne puhu lekurin kans.  Siks mull oli näköjään molemmis tassuissa kaljuu, kun ne oli ensteks yrittäny jotain tippaa laittaa toiseen tassuun ja se ei onnannu, niin sitt ne laittoki toiseen.  Älkää kysykö mikä on tippa.  Emmä tiedä, en mä ainaskaan vettä siel juonu.  Ja se iso kalju tuli siitä, kun se patti on nyt sitt pois.  Jotain lankoja vaan ristiin rastiin siin kohtaa.  Ja se patti lähetettiin pattayalle...eiku patologille, kun se oli näyttäny epäilyttävältä.  Hmm... miten niin?  Emmä totakaan tajuu, ehkä mun ei tarttekaan.

Nyt mulla on sitte jotain kipulääkettä ja antiloopp...antibioottikuuri viikon verran.  Enkä saa ottaa matsii Leevin kaa.  Ai niin!  Mä oon muuten laihtunnu!  Kaameeta.  Viime helmikuussa mä painoin 7,35 kg ja nyt vaan tasan 7 kiloo!  Äiti naureskeli, että vissiin on ne spurtit Leevin kanssa olleet hyvää liikuntaa.  Pilvi-täti sano, ett mä oon laihtunu 4,9 % painosta ja se on hyvä tulos, että Leevin on jatkossakin tultava mun luo leikkimään:).

No mutt nyt mä siis taas oon kotona.  Mua kyllä aika paljo nukuttaa, vaiks en mä myönnä.  Eikä toi ruokapalvelukaan toimi vielä kunnolla.  Pilvi-täti sano, että mulle saa antaa ruokaa ku mä kävelen viivasuorasti.  Hah, mähän kävelin heti viivasuorasti suoraan mun naksupurkeille, jotka eivät olleet siinä missä piti.  No sitten äiti anto mulle naksuja, voi että maistu hyvältä!  Kuiteski se purkki on taas hävinny.  Mä menin makaamaan mun ruokapaikalle, jos vaikka noi ymmärtäis, ett mulle on annettava lisää ruokaa, johan tässä nälkä kurnii suonissa oikeen kunnolla.  Ehkä mä vielä joskus saan ruokaa.  Jos ei ala pian tulee, mä vaihdan kortteeria, meen vaiks Leeville, sen mami varmaan antaa.

Mutt nyt mä meen ottaa pienet torkut.  Mukavaa viikonloppua kaikille kamuille, mä kirjotan taas, kunhan olen saanut itteni vähän vetreempään kuntoon ja mahan täyteen.

tässä näkyy toss olkapään kohdalla semmosena vaaleena ympyräisenä se mun patti

ja nyt mulla on isin kalsareista (yäk) leikattu tämmönen puku jostain semmosest ihme syystä, etten mä pääse rapsuttelemaan noita lankoja.  Ei ihan viimeisintä muotii mun mielestä, ihan hävettää