Vähänks mä hämmästysin tänä aamuna!  No kun äiti nousi niin aikasin.  Emmä muistanu olleskaan, että se menee töihin.  No mua kyl nukutti viel aika paljo, mutt silti mä kampesin kans sängystäni ja lähin taapertaa tohon takaovelle.  Äiti vaan istuu.  Mä menin sitten sen viekkuun ja sanoin mäy, pääsenksmä ulos.  Äiti sanoi, että ei nyt Reeti.  No, mä tein heti täyskäännöksen ja marssin isin viekkuun takas nukkumaan.  Ja äiti naureskeli, että onpas taas kuuliainen ja kiltti poika kun heti uskoo ei-sanan.  Emmä muuten, mutta kun väsytti vielä.  Kyll mä sit myöhemmin sain huutaa isii hereille aika pitkään, ennen kuin se tajus herätä ja päästää mut ulos.

Eilen se naapurin Unski tuli taas vinkuu tohon aidan viereen.  Mä päästin semmosen kunnon kollikarjahduksen.  Se aiheutti tietty sen, että äiti tuli salamana ulos.  Ja naapurin tätikin tuli ulos ja kyseli mun äitiltä, ettei vaan Papu oo siellä.  Kun se kuulemma oli jo kerran sinä päivänä karannu. Hihhii.  On se kova likka.
No mä jouduin sitten sisälle siks aikaa kunnes Unski painu himaansa.


Päivän kissamiete:

Kun olen ulkona,
haluan olla sisällä.
Kun olen sisällä,
haluan olla ulkona.
Ja usein haluan olla
samaan aikaan
sekä ulkona että sisällä.

Joskus ulkona olemisen
vastakohta
on olla ulkona.

  - Kissates -