Okei, mä tykkään kesästä.  Okei, mä ootin pitkään, että koska se kesä oikeen alkaa.  Okei, se on nyt.  Mutta miks pitää olla niin älyttömän kuuma!  Emmä jaksa mitään.  En ees paisteja katella.  Yritän tuol pihalla vaan ettii jonkun vähä varjosamman paikan.  Ei sais valittaa ei.  Kohta on taas märkää ja kylmää.  Mutt vaiks mä oonki vahva kolli, emmä jaksa koko aikaa olla ku saunassa.  Huoh sentäs.

Mä oon kyl huomannu yhen hyvän jutskan täss jutuss, ett isi on sairaslomalla.  Äiti kun päästää mut aamulla ulos, se ei enää ota mua sisään kun lähtee töihin.  Siis mä saan olla seittemästä ainaski kymmeneen ulkona!  Se on aika kiva juttu vaikka kuuma onkin.  Siis kunhan mä en huuda hirveesti, niin saan olla noin kauan.  Jos mull on enempi jutusteltavaa ja pikkasen nostan tota kollivolyymiä, äiti ottaa mut sisälle ja länttää oven kiinni ainaski tunniks!  Sit se kysyy multa, ett onks vielä asiaa ja jos on, sano nyt täällä sisällä, äläkä karju tuol ulkona.  Yleensä mä sanon tos vaiheess vaan vienosti mäy.  Ja kyl mä sit taas pääsen ulos.  Aika usein mä kyl muistan sit olla vähä hiljempaa.  Mä en tajuu tätä, ettei saa jutella.  Ensinnäkin  mä yritän huutaa Papua ulos.  Jos sen ovi on kiinni, pakkohan mun on huutaa kovaa!  Ja jos mä nään oravan hyppivän puussa, mä yritän vaan selittää äitille, että tuol on orava, mä haluuuuun sen!  Siis ihan normaalia jutustelua.  Mulla on näköjään vielä pikkasen opetettavaa äitille.