Ensteks mä olin niinku kaameen tylsistynny.  Kävin vaan huutelemassa aidalla Leevii tälleen

Ja sitt äiti tuli aina sanoo, ett oo hiljaa.
Mutt viime viikonloppuna mulla oli aika paljo hommaa.  Mä hyppäsin tohon yhden parrun päälle mun pihalla ja tuijotin ja tuijotin tonne Zecon pihalle.  Äiti ja isi huuteli mua sisään, kun oli pakkastaki, mutt mä vaan vilkasin vihasesti, ett menkää metelöimästä siitä!  Äiti sano isille, että varmasti on hiirulo kiikarissa.  Höh, mulla mitään kiikareita oo, mull on silmät.  No kuiteski, ne tuli sitt hakee mut sisään!  Ihan väkisin, kun ne väitti ett mun korvat paleltuu.  No eikä palellu!  Mä pyysin takas ulos, mutt halusin sitt ite kohta tulla takas, kaikki meni pieleen, kun äiti ja isi kolisteli.

Mutta eilen päivällä!  Vihdossa viimein se hiirulo tuli mun pihalle tuolt naapurista ja arvatkaa vaan pääsikö mestarisaalistaja taas hommiin!  Siinä ei kauaa viikset meikäläisellä väpättäny kun mä nappasin sen hiirulon!
Sitten mä juoksin kovaa vauhtii sisään ja kerroin äitille, ett mull on saalis! Äiti taas heti arvas mun äänestä sen, vaikkei se ees nähny sitä siimahäntää.  Sitt äiti ensteks pelästy, ett onko mulla lentävä paisti, mutt sitt se huomas mun suussa siimahännän ja huokas helpotuksesta.  Emmätajuu kyl miks.  Minkä takia siimahännät on ookoo saaliita mut lentävät paistit ei?

No sitten äiti taas kehu mua kaameesti ja mä kehräsin.  Ja sitten jouduin taas makkariin ja äiti kun avas oven, oli hiirulo kadonnu.  Huoh.  Tätä tää on aina, äiti syö kaikki, mulle ei mitään ikinä jää. 
Mutta kyllä taas oli kivaa, lisää vaan hiiruloita tänne!

äiti ehti yhden kuvan ottaa musta ja mun hianosta saaliista