Mä tässä eilen vähä mietiskelin pienessä kissanpäässäni erilaisii asioita.  Niinku nyt esmerkiks tota ulkonakäyntii.  Kesäsin se onnistuu ihan ilman eri vaatimuksia, kun toi ovi on koko ajan auki ja voin kulkee mieleni mukaan eestaas.  Mut näin talvella se tuntuu aiheuttavan äitille ja isille jotain ongelmii.  Mulla itelläni siis ei oo mitään ongelmii, ainoostaan noilla ihmisillä.  Pitäishän se nyt olla itsestäänselvyys, että mut päästetään aina ulos ja sisään silloin ku haluun.  Jos ovea ei voi pitää auki jonkun tyhmän syyn takia kuten että tulee kylmä, äiti ja isi on sitä varten, että ne avaa sen oven.  Tätä ei nyt pitäis olla niin vaikee niitten käsittää.  Mutt eilenki, kun mä noin joka viides minuutti halusin joko ulos tai sisään, mulle marmatettiin, että päätä jo, ei jaksa koko ajan nousta sohvalta availemaan mulle ovee.  Henkilökohtaisesti mun mielestä niitten sopii ihan hyvin nousta siitä sohvalta löhöömästä ja kattomasta telkkuu, saavatpahan liikuntaa.

No sitten ne törkeesti pisti mut kokonaan ulos kun pyysin.  Eli en saanu jäädä tohon ovenrakoon vaan kattelemaan, kun niille tuli kylmä.  Ja ovi pantiin tiukasti kiinni mun selän takana!  Siellä mä sitten nökötin rappusilla tai pöydän alla.  Sitte ne ei tullukaan heti viiden minuutin päästä kattoo, että joko mä haluisin sisään.  Ne pakotti mut olemaan 15 minuuttii!  Sitt vasta tultiin kysymään, että haluutko jo tulla.  Kiitos vaan kauheesti, haluun mä.  Istu ite täällä ilman vaatteita ja kenkiä, vois olla sullakin hiukka epämukava olo.  Tulin siis sisälle vähä lämmittelee, kun armosta pääsin.  Mutta enhän mä sille mitään voi, että jo viidessä minuutissa mulle tuli lämmin ja halusin takas ulos!  Ja taas mulle marmatettiin, että saa juosta koko ajan mun pillin mukaan.  Nii-iin, entäs sitten?  Äiti ja isi on aina sanonu, että mä oon tän huushollin kingi.  Eiks kaikki kingit päätä, mitä alamaiset tekee.  Huoh.

Tällasii mä siis mietiskelin sitten illemmalla, kun olin jo menny tonne sänkyyn.  Enkä mä oikeen ratkasuu löytäny.