Äiti sano eilen mulle, että nyt mä oon taas normaali.  Miten muka mä en ois ollu normaali?  Nooh, olinhan mä sen yhen viikon vähän heikoss kunnossa ja mua ei hotsittannu oikeen mikään, mutt omast mielest mä oon jo pitkään ollu oma hurmaava itteni.

Kai se johtu siitä, kun eilen mä olin vähä hermona.  Mä huusin ja huusin aidalla Leevii ja se vaan ei tullu ulos.  Sitt mä niinku vähä turhauduin.  Ensteks mä menin vaatekaappiin, äiti tuli hakee mut pois.  Sitt mä yritin jutella äitille ja se vaan tohotti jotain omii juttuja.  No mä päätin sitte hypätä hattuhyllylle, se yleensä on taattu paikka ett saa huomiota.  Äiti kuuli kun mä hyppäsin ja sano keittiöstä mulle, ett missäs äitin poika on.  No täällä, höhlä, mä aattelin.  Sitt äiti käveli mun ohi monta kertaa ja naureskeli joka kerralla mulle.  Sen mielestä mä oon taas normaali, kun hyppäsin sinne, ett mulle on tullu mun voimat takas, se hyppy kun vaatii paljo kaikkii hianoja taitoja.  Mä kattelin äitii joka kerta kun se käveli ohi ja ootin, että kohta se sanoo mulle, ett mä oon tuhma poika.  Mutt sitt mä muistin, ett ton patologin selityksen jälkeen äiti lupas, ettei se enää ikinä sano mua tuhmaks pojaks.  Jess!  Mä voin siis tehä mitä vaan!

No, sitt mä halusin vähän ajan päästä tulla jo veke sielt hyllyltä, mutt siihen mä tartten apuu, kun se hylly on niin korkeella ja ne vaatteet heiluu, kun niist yrittää ottaa tukee.  Huusin siis äitiä.  Se vaan, että haluuksä nyt pois.  No haluun haluun, ala tulla jo!  Äiti sitt tuli ja mä menin jo ihan sen hyllyn reunalle, ett äiti saa mut paremmin.  Mutta kun äiti on semmonen lyhyt tappi, niin nyt se ei uskaltannu ottaa mua, kun se on sille aina aika hankalaa, kun se pelkäs ett se satuttaa tota mun haavakohtaa.

Se meni hakee keittiöstä tuolin.  Vähnksmä katoin, ett hei sun piti ottaa mut veke, mihin sä nyt meet!  Sitt se tuli sen tuolin kans ja nousi sen päälle ja vihdoinkin sai mut sielt hyllyltä veke.  Mä ihmettelin, ett mikä tää homma nyt on, äiti vois miettii vaan itteensä, ett onks normaali.  Mä taidan hypätä sinne ens kerralla silloin kun isi on kotona, se ainaski saa mut heti veke.

Ja nyt tiedote.  Mimmikalenteri on valmis.  Alan kohtapuoliin lähettää sitä, jos joku ei saa, ilmottakaa mulle.  Mä menin niiss osoitteissa jo ihan sikesinsokesin.  Lähetän automaattisesti kaikille kalenterissa esiintyville.  Se kalenteri on mun etukäteisjoululahja kaikille hurmaaville tytöille, jotka on mun hyviä kivoja kamuja.  Toivottavasti ootte tyytyväisiä siihen, parhaani mä tein.  Valituksia ei oteta vastaan :D :D :D  Jos joku muu haluaa sen kanssa, laittaa mulle sähköpostiosoitteensa, niin mä lähetän.

Kivaa viikonloppua kaikille kamuille!  Mä jään oottaa, jos vaikka huomenna tulis jo lunta!