Rauhallista on ollut.  Ja lämmintä.  Mitään ihmeellistä ei taas tässäkään viikonlopussa ollut.  En ole ollut suurriistanmetsästäjä, ainoastaan jotain pienempää on tassuihin tarttunut.

Eilen päivällä jouduin taas telkien taakse, kun äiti ja isi lähti johonkin Linnanmäelle.  Emmä tiä mikä mäki se on, en oo koskaan käyny.  Mutt kun ne tuli takas, niill oli semmonen pikkunen pehmonen koiralelu mulle.  Arvatkaas kiinnostiko mua joku koira?  Hah!  Se paperikassi, missä se oli, oli paljo kivempi, kun sen sisälle meni se rapisi silleen jänskästi.

Viime yönä tosin mulle tuli taas yhtäkkii paha olo.  Nukuin kaikess rauhass ja sitt yhtäkkii se taas iski.  Ravasin eestaas ja sitten siihen äidin sängyn viereen matolle se taas pulahti.  Mutt ei äiti ollu vihanen, se vaan silitteli mua ja vei sen maton pesukoneeseen.  Sen jälkeen menin taas äitin viekkuun jatkamaan uniani.

Tänä aamuna oli vaikeeta saada äiti hereille.  Mä kehräsin ja sanoin hiljaa kur ja läpsytin sitä naamalle, mutt se ei suostunu avaamaan silmiään.  Se vaan veti mut viereensä tutumaan.  Pakkohan mun sit oli siinä olla, kun ei kerran sen vertaa voitu nousta, että olis laskettu mut ulos.  Onneks vähän ajan päästä isin puheli soi, niin sitten ne kumpikin nousi ja pääsin vihdoin pihalle.