Eilen äiti ja isi meni kauppaan autolla!  Äiti oli onnessaan, kun sen ei tarvinnu kävellä kaupsta ja raahata tavaroita.  Isi ite sano äitille, että kyl se voi ton lyhyen matkan ajaa ja vaiks äiti oli vähä epäileväinen, se suostu.  Se taas sit tarkotti sitä, ett äiti osti varmaan melkeen koko kaupan tyhjäks, sill oli neljä kassillista tavaraa, ku ne tuli takas!  Mulle se oli ku taivas!  En ookaan pitkään aikaan saanu mönkii niin moness kassissa.  Kaikkia ihania tavaroita oli ja mä huusin, ett missäs ne mun ruuat on.  No, oli siel sit naksuja ja jotain pussukoita, joista mä en yhtään välitä, mut sit oli yksi pikku paketti, mistä mä heti hokasin, ett se on kyl varmalla mun!  Anna anna heti!  Äiti oli ostanu kolme pientä silakkafilettä mulle.  Se oliki sit mun tiskipöytänannaa, äiti laitto ne tohon tiskipöydälle ja mä rupesin syömään.  Mutt ei mua just sillon hotsittanu syödä ku yks, joten jätin ne muut oottamaan ja lähin ulos.  No äiti tietty meni ottaa ne veke ja laitto jääkaappiin ja putsas sen pöydän.  Vähän ajan päästä mä muistin, että mullehan jäi niit kaloja sinne, käynpä vetäsemässä ne nyt.  Ja kun hyppäsin tiskipöydälle, katoin ihan hölmistyneenä, ett mihin ne on hävinny!  Pakko oli huutaa äitille, joka sitten juoksi salamana keittiöön ja pyys anteeksi, että silleen on mun ruuat laittanu piiloon. Oli syytäki pyytää anteeks, pah.  Sit mä vetäsin ne molemmat jäljellä olevat fisut napaani, kun aattelin, että täällä viedään ruuat naaman edestä veke muuten.  Hyviä muuten oli pitkästä aikaa.

Tänään me sit jäädään isin kans kahestaan, ku äiti lähtee hihittelemään.  Hih hih vaan, me onkii Leevin kans keksitty hyvä suunnitelma!  Se piti viime yön sen mamia hereillä ja mä herätin äitin tänä aamuna ihan ältsin aikasin.  Tällä me varmistettiin se, että ne on kamalan väsyneitä, eikä oo kauaa.  Ja mekö ei muka oltais fiksuja??

Leppoisaa viikonloppua kamut, muistakaa pyytää suikalelihaa!