Oon mä viel olemassa! Mutku tää vuodatus on menny semmoseks huanoks, emmä enää viiti kirjotella tänne.  Nyt mä vaan aattelin tulla kertoo, ett mä porskutan vielä ihan samaan malliin ku ennenki.  Syön suikalelihaa ja puhun korkeelta ja kovaa.  Talvi on tulossa vaikken mä yhtään haluis.  Alkaa olee vähä kylmä mun vanhoille luilleni.  Hiiruloita en oo nähny aikoihin, isi jo sano, ett muistanksmä enää ees minkä näkösii ne on.  No höh!  Tottakai mä muistan!  Ja vaikken mä enää oo niin nopee, kyl mä semmosen siimahännän saisin kiinni jos vaan uskaltais mun pihalle tulla.  Mutku niitä ei vaan näy.  Mä en enää kyl voi pahemmin hypellä.  Just ja just pääsen sohvalle ja sänkyyn.  Ja jos mua ei hotsita ponnistella, mä huudan sen verran käskevästi ett äiti tai isi nostaa mut, hihi.  Ei mua silloin kyl haittaa kun mä oon saamassa suikista, sillon mä juoksen ja hyppään tost noin vaan sohvalle.

Mutta muuten mä oon sama vanha herrasmiäs ku aina ennenki.  Kaikille kamuille kivaa joulun odotusta! Pitäkää ittenne kissoina!