Emmätiä kehtaanks mä ees kertoo!  Mut mun on pakko purkaa nyt itteeni.  Ihan järkky juttu tapahtu täs vähän aikaa sitten.

Nyt kun on taas kesä, mä tietty oon vaan pihalla ja pihalla.  Suurimmaks osaks mä nukun mun terassituolilla.  Ja sitt sattui tälleen. Äiti oli keittiön pöydän ääressä ja se näki siitä suoraan olkkariin.  Sitt se kuuli rapinaa ja näki kun joku hyppäs sohvalle.  Äiti aatteli ett miks Reeti nyt tosta kohtaa hyppäs, ei se yleensä.  Sitt se alko kattoo tarkemmin että WHAT!?!  Ei toi oo Reeti!  Hyvä ettei se alkanu kiljuu kun se pelästy ett mikä elukka meille tuli sisälle.  Se näki vaan ruskeeta, mutt sitt se ruskee karvakasa käänsi päänsä ja äiti näki ett se on ovaran poikanen!  Siis ovara meillä sisällä!  Ja meikä nukku täysin sikeesti tuolilla ulkona!  Äiti hätäänty tietty ja katto ulos, meikä vaan vetää unta palloon.  Sitt se alko juttelee sille ovaralle, että kuules nyt pikku ovara, ei sun kuuluis olla täällä ja jos toi yks tuolla ulkona ois ollu hereillä, et olis ite enää tänne päässytkään vaan sen suussa.  No sitt äiti soitti isille ett apua mitä mä teen meill on ovara sisällä.  No isi sitt fiksuna miähenä tietty kerto äitille.  Ja äiti toimi isin ohjeiden mukaan.

Äiti tuli ja haki mut ulkoota.  Siis herätti mut!! Mä olin ihan ett täh?  Sitt mut kannettiin makkariin (en nähny ovaraa kun se oli sohvan takana just silloin) ja mä mietin hoomoilasena ett mitä pahaa mä nyt muka oon tehny.  Sitten äiti alko hakee sitä ovaraa, se löysi sen telkkarin takaa siitä mun stressipahvilaatikosta.  Se laitto semmosen kankaisen pussukan laatikon päälle ja tietty se ovara pelästy ja yritti veke siit laatikosta ja melkeen pääsikin ja äiti vaan kiljuu ett pysy nyt siellä!  Sitt se laitto viel lehden sen laatikon päälle ettei se ovara pääse karkuun.  Sitt äiti vei sen laatikon tohon terassille ja päästi ovaran pois.  Se juoksi tuhatta ja sataa marjapensaan alle.  Sitt äiti laittoi pihaoven kiinni ja tuli hakee mut makkarista.  Ja mä sanoin äitille ett kamoon, emmä oo mitään tehny, miks mut herätetään ja teljetään makkariin ja nyt on oviki kiiinni enkä ees pääse ulos!  Kyllä siinä kuulkaa pienen kissan pää oli ihan sikesinsokesin!  Ja sitt äiti kerto mulle siit ovarasta.  Ai että mua otti pattiin!  Miten minä, mestarisaalistaja ja paistimaisteri olen VOINUT antaa jonku ovaran kulkee mun terassilla!  Kyllä kuulkaa hävetti!  Mutt en mä sitt sille asialle enää mitään voinu.  Mua ei päästetty ulos kun vasta sitten kun isi tuli ja se kävi kopistelemassa koko pihan ettei se ovara ole enää siellä.  Nimittäin jos se ois ollu, ihan taatusti ois tullu taas sisälle mutt just ja ainoostaan mun suussa, ei omilla jaloillaan!

Että tämmöstä tällä kertaa.  Kai se pitää alkaa nukkuuki toinen silmä auki.  Mä en nimittäin tollasta salli, en.  Turha enää kenenkään ovaran on yrittää.  Tai hiirulon.  Tai lentävän paistin.  Mä oon sentäs mun pihan valtias.  Mutt onneks on kesä ja mä saan olla mun pihalla myöhäseen iltaan, se on ihanaa!

Pitäkää ittenne kissoina!