Terve pitkäst aikaa! On se kuulkaas kummallista.  Ensteks talvella on niin kylmä ja lunta taivaaseen asti ja sitt kesällä on niin kuuma ja aurinko porottaa ja mull on hiki!  On taas ollu aika hellettä ja meikä ei oikeen tiedä missä olis.  No, onneks on noi marjapensaat, niitten alle pääsee joskus vähä vilvottelee.  Ja onneks äitillä ja isilläkin on ollu niin kuuma, että ovi on muutamana yönä jätetty auki ja mä oon ihanasti saanu nukkuu ulkona, aah!

Mulle kuuluu muuten ihan hyvää.  Samanlainen herrasmiäs mä oon ku ennenki.  Paitsi kerran täs muutama päivä sitte.  Ainaski äiti sano, ettei toi oo herrasmiähelle kuuluvaa toimintaa.  Mä olin ihan ett täh.  Noku äiti oli poimimassa marjoja pensaasta ja sitt sill oli semmonen kippo siinä maassa mihin se tiputteli niit marjoja.  No mä löhösin sen kipon vieressä ja kattelin äitin touhuja.  Sitt yhtäkki mä oikeen innolla koppasin tassulla sen kipon nurin.  Must se oli kivaa, äitistä ei.  Jostain kumman syystä, emmätajuu.  Mun vaan teki mieli tehä just silloin silleen.

Hiiruloita ei oo näkyny, mutt yks yö mä toin semmosen kummallisen otuksen sisälle.  Oli jo aika myöhä ja äiti ja isi katto jotain myöhäisleffaa ja sitt mä ponkasin sisään ja mun tassuista lähti mun saalis lentoon.  Hitsi kun äiti ja isi ponkas sohvilta ylös, ett mitä ihmettä se nyt toi.  Emmäkään muuten ollu ikinä ennen nähny semmosta, mutta kun se silleen tuli mun tassujen hollille, niin kai mä nyt sen nappasin.  Se lensi keittiön tiskipöydälle ja äiti ja isi meni kattoo.  Sitt ne kilju ett YYYÄÄÄKK!  Se oli kuulemma kaameen ruma.  Mä vaan istuin, ett kamoon, antakaa se mulle takas!  Se sit joteski kuiteski hävis kun äiti ja isi touhus keittiössä.  Sitt ne puhu jostain mäntykiitäjästä.  No ei se kyl enää kiitäny mihkään, enkä mä taaskaan tiedä kumpi sen vetäs napaansa, äiti vai isi.  Höh.

Sitt mä oon taas joutunu sairaanhoitajakski ku äiti joutu silmäleikkaukseen.  Se on ollu kotona melkeen kaks kuukautta jo.  Vois jo painuu töihin, emmä jaksa enää sitä hoitaa.  Tai no, ei se enää pahemmin tarttekaan hoitajaa, kyl se jo vähän näkee sil silmällä.  Onneks kuiteski se on voinu antaa mulle suikista ihan normisti.  Vaikka se väittää mulle että must on tullu mahoton.  Taas kerran.  Kun en enää muuta söiskään ku suikista.  Mä vaadin sitä monta kertaa päivässä.  Emmä tajuu taaskaan ett mitä mahotonta siinä on.

Eli normihommaa täällä.  Äiti otti musta viime viikolla kuvia

Se on sitt heipat taas!  Pitäkää ittenne kissoina!