Ihanaa!  Äitil alko loma!  Mä saan olla ulkona vaiks kuinka ja paljo!  Se on kyl parasta!  Ja voi vitsit!  Eilen oli ihana päivä, oli lämmintä ja aurinkoki paisto.  Äiti ja isi istu ulkona puolen yön jälkeen ja mä sain tietty kans sitt olla ulkona.  Ja mä heti höristin korviani kun mä kuulin kun ne puhu, ett voitaiskos jättää tää ovi auki, että poika sais olla koko yön ulkona.  No joo!  Jättäkää vaan!
Ja ne jätti!  Siis niin ihanaa!  Ja mikä parasta, mä sain taas hiirulon!  Joo-o!  Se jotain kuvitteli, ett tää mun piha on joku oikaisupaikka.  Nou vei!  Mun pihalla ei hiirulot tallustele ihan miten sattuu se on jämpti juttu.  Kyll mä yritin sitt tuoda sitä hiiruloo äitille kun mä tiedän miten nälkä sill aina on.  Mutku se ei heränny, nukku vaan.  Mä siis päätin kerrankin vetästä ihanan hiirulopaistin ihan ite!  Namskista!  Mä sain syödä sen ihan kokonaan ihan ite!  Minä!  Mestarisaalistaja!

Arvatkaas mistä äiti aamulla ties, että mä oon syöny hiirulon.  No kun mä en koskaan ikinä syö minkään paistin sappirakkoo kun se on siis niin kaameen makunen.  Mä jätän sen aina lattialle.  Ja kun äiti aamulla heräs, se meinas astuu sappirakon päälle eteisessä, hihi.  Oli siin lattialla sitt vähä multaa ja ruohooki.  Ja sitt äiti tuli herättää mut mun tuolilta, jossa mä vetelin kaikess rauhassa unta palloon massu pulleena ja sano, että kukas on herkutellu hiirulolla.  No minä.  Kun ei kerta sulle kelvannu, oisin mä kilttinä poikana antannu.  Oli muuten erikoisen muheva ja maukas.  Röyh.