Vitsit että mulla on ollu tylsää.  Ei mitään tekemistä ja vaiks äiti ja isi yrittää keksii mulle kaikkii leikkejä, en kai mä, vanha herrasmiäs rupee jonku pallon perässä juoksee!  Tai ajaa jotain narunpätkää takaa!  No en varmalla.  Ensteks mä luulin, ett nyt on tullu kesä kun oli niin ihanan lämmintä ja mä viihdyin ulkona ihan niin kauan ku vaan sain olla.  Paitsi joskus oli pakko tulla sisälle vilvottelee.  Ja sitt yhtäkkii tuliki taas syksy ja märkää ja kylmää, ett oli pakko tulla vähän väliä sisälle lämmittelee.  Mä oon siis vaan ollu ja haukotellu.

1244208687_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutt sitten toissailtana!  Äiti ja isi oli syömässä ja mä menin pihalle.  Hahaa!  Hiirulo tuli käymään!  Siis todellaki käymään, mä nääs nappasin sen!  Juoksin sitte taas ylpeenä hiirulo suussa sisälle ja yritin mennä makkarin sängyn alle sen kans.  Aattelin että nyt kun kerta noi syö, niin kai mä nyt sitt kerranki saan syödä tän hiirulon.  Hmph, äiti lähti heti mun perään ja repi mut eteiseen.  Mä olin ett voisiks mennä jatkaa sitä sun ateriaas, mulla tässä olis alkamassa ateria.  Ei käyny.  Kyllä taas kehuttiin mestarisaalistajaks ja paistimaisteriks ja kuinka hiano saalis on ja voiku mä oon hyvä poika ja vaiks mitä.  Siliteltiin ja paijattiin ja otettiin kuva.  Mutt sitten kun tosissaan aattelin alkaa murkinalle, heitettiin meikäpoika taas yksinään makkariin ja kun sieltä pääsi, ei sitä hiiruloo missään ollu.  Senhän mä jo tiesinkin.  Äiti yritti huijata mua ja se tiputti suikalelihaa siihen kohtaan lattiaa, mihin mä sen hiirulon jouduin jättää.  Hah, kai mä nyt erotan suikiksen ja hiirulon maun!  Mutt söin mä ne suikikset sitten kun kerta oli siinä saalistaessa nälkä tullu.  Ja äiti jotain valitti, että sen ruoka oli jäähtynny.  No mitä ei syöny sitä ihan rauhassa!  Mitä tuli sotkee mun ruokailuu.  Ja eiks se hiirulo nyt ollu tarpeeks lämmintä, vastahan mä sen sain!  Kumma kun ensteks pitää itelleen paistaa lihaa ja sitt vielä vetästä toisten suurella vaivalla saadun muhevan hiirulopaistin.  Emmätajuu.  Tämmöst tää mun elämä on.  Koskakohan mä oppisin sen, etten tuo hiiruloita sisälle, vaan söisin ne salaa ulkona.  Mutt enhän mä voi, kun mä oon kiltti poika ja äitillä tuntuu aina olevan nälkä.  Pakko ne hiirulot on sille antaa.

tässä mä oon mun paistin kans
1244208752_img-d41d8cd98f00b204e9800998e