Voi juku sentäs.  Mun pikkuveikka Leevi on nyt sitt ollu ihan hermostunnu siell uudessa kotona.  Se on pissiny kaikkiin vääriin paikkoihin, sen isin syliinki!  Äiti sano, ett sill on stressi siit muutosta.  Siks se tuli viikonlopuks mummille hermolomalle.  Maanantaina Leevin mami hakee jonku ihmerasian, semmosen, ett kun töpseli on seinässä, siit tulee jotain rauhottavaa ilmaan ja sitt Leevi niinku hengittää sitä ja sitt se ei enää hermostuis.  Toivotaan ett se auttaa, muuten Leevi joudutaan antaa pois.  Se ois kaameeta!  Ei mun pikkuveikkaa voi mihkään antaa!  Sen tarttee tulla aina kylään mummille ja sitt me saadaan olla yhessä.  Äiti jo sano, ett se ottaa Leevin, mutt isi sano ei.  Emmätajuu.  Vaikk mä luulen, ett jos Leevi tulis kokonaan asuu meille, se haluis kuiteski sitt mummille ja sen mummi ei voi pitää sitä koko aikaa kun se on niin pahasti aggress... alligaat... allerginen.

Mutt kuiteski meill on ollu ihana viikonloppu!  Leevi on ollu ihan ookoo ja me ollaan taas hengailtu yhessä päivät pitkät.  Leevi ei enää paljoo ees viitti painii, siitäkin on tullu jo vähä vanhempi herrasmiäs. 

Leevi tykkäs löhötä mun pihalla

mä löhösin terassilla

sitt Leevi taas leikki cat dancerilla, vaikkei se enää jaksa pomppii ilmaan sen kans

mä en oo koskaan ymmärtänny tota tyhmää leikkii, mä lähin veke

sitt mä välillä yritin vähä haastaa Leevii, ett tuu nyt painimaan

no se sitt paini mun kans kerran

oli Leevi välillä tolpan kunkkunakin

Leevi ja mä, me ollaan aina parhaita kamuja